torstai 8. joulukuuta 2016

Sanat eivät riitä

Sanat eivät riitä kuvailemaan mikä onnen tunne valtasi kehon kun testiin ilmeistyi kaksi viivaa. Sanat eivät myöskään riitä kuvailemaan mikä pelko hiipi mieleen muutamaa minuuttia myöhemmin. Tämä toinen kerta tuntuu paljon vahvemmin kuin se ensimmäinen plussa 2,5 vuotta sitten. Sillon ei vielä tiennyt mikä vuoristorata on edessä ja oikeasti kuinka onnekas oli kun tokassa kierrossa tärppäsi. Tällä kertaa oltiin myös onnekkaita ja plussa tuli kolmannella kerralla, mutta jotenkin tää on ollut henkisesti sata kertaa rankempaa nyt! Sen takia tiedän että jos ne kaksi viivaa nyt hiipuukin pelkäksi yhdeksi viivaksi niin pettymyskin tulee olemaan moninkertainen. Mietin melkein uskallanko edes kirjoittaa tätä tai sanoa ääneen että testi oli positiivinen.

Huomaan ajattelevani että "sitten kun viikko on mennyt voin olla vähän rauhallisemmin". Tuttua ajatuksenjuoksua varmaan jokaiselle joka on raskaana ollut ja muistan sen kyllä hyvin edellisestä raskaudesta! Niin sitä aina kuvittelee että sitten kun sitä ja tätä niin uskallan ottaa iisimmin. Mutta aina tulee uutta pelättävää:D Ihan viimeisimpänä "sitten kun vauva syntyy uskon että voi vihdoin vain nauttia", tosiasiassa siitä ne pelot vasta alkavatkin! Täytyy nyt vaan yrittää nauttia tästä plussasta ja murehtia sitten kun eteen jotain murehdittavaa tulee.

Mä olin taas varsin kärsimätön että koska voidaan testata ja kaksi edellistä kiertoa ollaan testattu jo aikaisessa vaiheessa. Nyt mieli olis tehnyt taas kaivaa testit esille jo viikonloppuna dpo 8-9 aikaan mutta tiesin kyllä ettei ne mitään näytä enkä suoraan sanottuna olis edes kestänyt nähdä negatiivista tulosta. Ajattelin että uskaltaako testiä tehdä ollenkaan vai odotellaanko vaan. A kuitenkin sanoi että se suostuu tekemään testin itsenäisyyspäivänä eli kaksi päivää ennen virallista testipäivää. En mitenkään voinut kieltäytyä tästä houkutuksesta vaikka oltiinkin aika varmoja ettei tärppiä ole tullut. Inssin jälkeinen viikko oli kyllä kaikenlaisia nippailuita ja tuntemuksia mutta ne sitten loppuivat ja menkkamainen kipuilu tuli tilalle, samaan aikaan kuin edellisissäkin kierroissa. Oltiin varmaan niin asennoiduttu jo negatiiviseen että kun A testin aamulla teki ja siinä pieni haamu näkyikin, se tuli herättämään mut että on tehnyt testin jotenkin väärin. Kömmin sitten unenpöpperössä ylös sydän samalla hakaten ja menin valoon katsomaan testiä. Tulos oli selvä vaikkakin haalea. Siinä missä L:stä tulleen positiivisen testin nähdessäni pysyin täysin rauhallisena, ei reaktio tällä kertaa ollut sama ollenkaan. Aloin nimittäin itkeä onnesta ja halasin A:ta joka epäuskoisena edelleen hoki että on tehnyt testin väärin tai siinä on joku vika. Mä puolestani olin melkein varma että näen taas unta kuten jo monta kertaa aiemminkin:D


A:n skeptisyys tarttui muhunkin nopeasti ja aloin pelätä että tää on nyt tietysti kemiallinen raskaus. Tai kohdunulkoinen tai jotain! A puolestaan hoki koko päivän ettei luota tohon testiin. Päätettiin että katsotaan seuraavana päivänä onko viiva vahvistunut vai haalistunut pois. Aamulla A:n naamasta jo näki että se oli salaa tyytyväinen tulokseen itsekin ja kun mä katsoin testiä niin näin jo pimeässä että viiva on vahvistunut hurjasti! Luottamus kasvoi hitusen ja uskaltauduin jo katsomaan koska laskettu aika olisi ja millon varhaisultraan saisi mennä. Kerroin myös ilouutisen kaverille, mun vanhemmille ja A:n äidille. A kertoi isälleen. Nää kaikki on olleet alusta asti mukana jännittämässä ja tienneet että aletaan yrittää toista lasta ja ovat aina kyselleet että koska seuraava inssi ja millon saa testata ja joko kuuluu jotain joten oli luonnollista kertoa että nyt tapahtuu! Tää on varmaan monen mielestä tosi outoa, huomaan monen kertovan vauvauutisista vasta hyvin paljon myöhemmin, mutta me ollaan tosi läheisiä perheiden kanssa ja on haluttu jakaa tärkeät hetket heti. Kaikki tietää kyllä että riskit näin aikaisin on tosi suuret, mutta mielellään jaetaan sitten se pettymyskin läheisten kanssa siinä missä ilokin.


Virallisena testipäivänä tänään tehtiin sitten digitesti eikä enää kovin suurena yllätyksenä tullut tuo tulos:) Eniten merkitystä sillä oli A:lle joka ei suostunut noita tikkuja oikein uskomaan. Ja saihan tää vähän sitä pelkoa hälvenemään. Joudutaan varmaan testailemaan muutaman päivän päästä uudestaan että näkee mitä tolle viivan vahvuudelle on tapahtunut. Jotenkin on vaan niin vaikea uskoa että voidaanko me saada toivomamme kaksi lasta? Tuntuu ihan epäuskottavalta vaihtoehdolta että tästä oikeasti seuraisi vauvan syntyminen elokuussa. Vaikka eihän se mahdotonta ole:D Pidetään nyt vaan peukut pystyssä että alkio tarraa tiukasti kiinni. Tänään olen vähän mietiskellyt mitä vauvan tulemiseen taas liittyykään. Täytyy miettiä nimiä, ostaa vaunukoppa ja vauvan sänky ja tietysti vaatteita. Päätettiin plussan kunniaksi ostaa pikkuiselle asu. Aika paljon on L:n vaatteita ja tarvikkeita säästössä koska ajatuksissa on kokoajan ollut pikkusisarus. Myytiin kuitenkin sänky pois tossa viikko sitten ja jotain muutakin ollaan myyty. Se sänkyhän ostettiin ovaalin muotonsa vuoksi koska se mahtui hyvin vanhassa kodissa meidän sängyn päätyyn. Nyt tuo ovaali muoto ei kuitenkaan ole se ihanteellisin, vaan olis kiva saada pinnis meidän sänkyyn sivuvaunuksi joten päätettiin että ostetaan sitten uusi jos vauva vielä saadaan:)


24 kommenttia :

  1. Ihanaa, tervetuloa plussa aaltoon! <3

    VastaaPoista
  2. Mahtavia uutisia! Onnea ja myötätuulta tuleviin viikkoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, sormet ristissä että kaikki menee hyvin!

      Poista
  3. Oi onnea<3 Otsikon perusteella ajattelin ensin jotain ihan muuta, mutta onneksi uutiset olivat mitä parhaimpia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo ehkä se on vähän hämäävä! Johtui varmaan siitä pelon hetkellisesti ottamasta ylivallasta mutta nyt ollaan jo iloisemmilla fiiliksillä:D

      Poista
  4. Huikeeta ! Onnea <3
    Ollaan aika samassa tilanteessa, meillä esikoinen 1,5v ja sisarus kasvaa 5+1 viikoilla.
    Nautitaan ja yritetään olla stressaamatta, eiks niin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No teillä on sitten tulossa aika samalla ikäerolla kuin meillekin! Onnea odotukseen sinnekin:)

      Poista
  5. Onnea
    Kieltämättä tuntuu erikoiselta vedolta tuo isovanhempien tiivis mukana olo.
    Itse koen nuo asiat niin intiimeiksi, että ne on ihan vain perheen omia asioita. Niihin ei muiden halua sekaantuvan. Kun muutenkin ollaan oikeasti itsenäisiä ja omilla jaloillaan seisovia.
    Mutta onnea vielä ja pidetään peukut pystyssä, että kaikki sujuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Mä koen silleen että päästään paljon helpommalla kun läheisimmille on kerrottu. Oon lueskellut ja kuullut niin usein kun raskaana olevat stressaa että miten ne onnistuu salaamaan isot uutiset perheeltään. Suunnitellaan viikkoja etukäteen kamalat sotasuunnitelmat jos ollaan menossa vaikka vanhempien luokse syömään (tai varsinkin nyt kun joulu edessä) että miten valehdellaan antibioottikuurista jonka kanssa alkoholi ei sovi tai käydään salaa kaatamassa viinit tiskialtaaseen. Paljon helpompaa kun ei tarvitse keksiä valkoisia valheita miksi jotakin ei voi syödä tai juoda. Eikä tarvitse keksiä tekosyitä miksi yhtäkkiä hymyilyttääkin erityisen paljon tai miksi voi pahoin eikä ruoka maistu. Me tavataan sen verran usein kun lähellä asutaan että vaikeeta olisi.

      Raskaus tietenkin on meidän perheen oma asia eikä se sitä mun mielestä mitenkään vähemmän ole, tietää isovanhemmat nyt tai vaikka kolmen kuukauden päästä. Ajatus siitä että tarttis itselleen jotenkin todistella itsenäisyyttä ja omilla jaloilla seisomista kuulostaa kovin teinimäiseltä. Tässä kolmenkympin puolivälissä koetaan seisovamme omilla jaloilla ja itsenäisesti jo sen verran tukevasti ettei sitä tällaiset asiat horjuta:) Eikä se että isovanhemmat tietää tarkoita meidän tapauksessa sitä että he siihen jotenkin puuttuisivat. Oon kyllä kuullut esim anopeista jotka jatkuvasti soittelee ja sanoo mitä pitää tehdä mutta meillä ei kyllä ole sellaista. Tollasessa tapauksessa ehkä välteltäisiinkin kertomista:D

      Meillähän ei alunalkaen ollut mitään suunnitelmia koska kerrotaan ekasta raskaudesta, se kävi vähän vahingossa piinapäivien aikana. Mun vanhemmat oli lähdössä matkalle ja tyhjensivät jääkaappiaan ja kyseli että otettaisko jotain leivänpäälliskinkkuja. Mä en lihaa syö ja A ei voinut noita ottaa listeriariskin vuoksi. Normaalisti se ei kieltäytyisi ja äiti ei oikein ymmärtänyt miksei se niitä yhtäkkiä halua. En viitsinyt alkaa mitään keksimään enkä halunnut niitä kinkkuja ottaakaan vaan heittääkseni ne pois, joten tuli sitten kerrottua että ollaan ehkä raskaana:D Kaikki on olleet tosi iloisia ja se ilo on ollut ihan mukava jakaa, ei se meiltä ole ollut pois. Lisäksi yksi isovanhemmista lukee blogia joten leviäisi se sitten sitäkin kautta:D

      Mut tapoja on monia, ei mikään toista huonompia. Tämä toimii meille:)

      Poista
  6. Onnea paljon plussasta, toivotaan tarrasukkia, jotta saatte pienen leijonavauvan syliin kesän kruunuksi!

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, paljon onnea teille plussasta, ja vielä enemmän onnea tulevaan odotukseen <3 t. Satunnainen lukija

    VastaaPoista
  8. Onneksi olkoon!♡ Tunnistan tuon tunteen, että toisella kertaa pelkää vieläkin enemmän, mitä voi menettää (vaikka molemmat raskaudet ovat olleet ns. helppoja). Raskaudesta alettiin kertoa vasta siinä vaiheessa, kun alkoi olla rv 30 plakkarissa ja vauva rinnalla synnytyssalissa sanoin vielä, että kai mä sitten oikeasti olin raskaana! :D Mulla ei siis ole koskaan ollut minkäänlaisia raskausoireita eikä mahakaan juuri kasva, joten monille tuli ihan yllätyksenä, että meille on tullut toinen lapsi. Enempää tuskin tulee, vaikka ekalla inssillä ovat molemmat saaneet alkunsa, eli "hoitorahoja" olisi vielä käytettävänä ja olkiakin saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas teillä käynyt hyvä onni tärppien kanssa! Mikäs sen parempaa kuin ekalla kerralla onnistuminen, ja vielä kahdesti:) Toivottavasti me aletaan uskoa raskauden todellisuuteen jo ennen synnytyssalia vaikka kyllähän toi skenario ihan mahdolliselta kuulostaa haha! Nyt kun miettii taaksepäin ekaa raskautta niin tuntuu että se oli sillon kyllä jotenkin huoletonta. Vaikka olikin tietoinen riskeistä niin nyt panokset tuntuu olevan suuremmat..

      Poista
  9. Ihanaa paljon onnea teille 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Toivottavasti teillekin puhaltaisi nyt vihdoin plussatuulet!

      Poista
  10. Ihania uutisia! Onneksi olkoon! :) Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pikkusisarus saapuu ensi kesänä.

    VastaaPoista
  11. Onnea onnea! :) Aivan ihania uutisia!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Kaikki hyvin, kiitos=) Tänään ohjelmassa uuden postauksen kirjoitus, siinä paremmin:D

      Poista

Blog Design by Get Polished