keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Toiveena lapsi? - Pieni manuaali A:sta Ö:hön

Monessa vaiheessa oon saanut manailla miten huonosti on käytännön tietoa lasten hankintaan liittyen. Yritän tällä tekstillä tuoda siis selkeyttä siihen miten menetellä jos vauvakuume iskee. Tässä on nyt esiteltynä enimmäkseen meidän polku, varsinkin adoption osalta asiat hoidetaan eri tavoin eri kunnissa. Tämä teksti koskee lähinnä klinikoille hakeutumista inssiin. Kotikonstein hankitut pikkukaverit on oma juttunsa, myös adoptiota tehdessä! Tekstiin on tullut hyviä kommentteja, niistä saa kuvan myös toisenlaisesta mallista :)

Vaihe 1. Raskautuminen

-Kelalta voi saada tukea hoitoihin vain siinä tapauksessa, että todetaan hedelmättömyyttä
-Julkisella puolella ei periaatteessa hoideta naisia joilla ei ole biologista vaikeutta raskautua, vaikka Sosiaali- ja terveysministeriö on hiljattain tehnyt linjauksen jonka mukaan hoitoja olisi annettava kaikille. Eli ehkäpä pikkuhiljaa aukeaa ovet julkisellekin puolelle!


1) Koti-inssi: Muutama sana silti koti-inssistäkin. Lahjoittajana käytetään yleensä tuttua henkilöä, mutta esim. Setan foorumilta löytyy myös ilmoituksia halukkaista lahjoittajista tai apilaperheen perustajista. Varsinkin jos valitsee tuntemattoman lahjoittajan on hyvä pitää mielessä muutama asia:
  • Sukupuolitautien testaus
  • Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen
  • Jonkinlaisen aiesopimuksenkin voi kirjoittaa, mutta on hyvä huomata etteivät ne ole juridisesti päteviä eli sopimusta voi rikkoa huonon omantunnon hinnalla
  • Tuntematon lahjoittaja on voinut lahjoittaa sukusolujaan jo suurelle määrälle naisia, mikä tarkoittaa potentiaalisesti suurta määrä puolisisaruksia. Naisparit/sateenkaariperheet pyörivät usein paljon jokseenkin samoissa piireissä, joten näihin sisaruksiin törmääminen muuttuu todennäköisemmäksi. Klinikalla sama luovuttaja voi luovuttaa soluja vain viidelle naiselle (joillakin klinikoilla lakia voidaan tulkita myös siten, että viidelle perheelle)
  • Tuntemattoman henkilön sperman laadusta ei ole takeita, klinikoilla sperma tutkitaan, puhdistetaan ja tarkistetaan, että liikkuvia siittiöitä on riittävä määrä
  • Voi itse päättää kerrotaanko lapselle lahjoittajan henkilöllisyys, ja jos kerrotaan, niin milloin. Klinikalta tiedon saa vasta 18-vuotiaana, täysin anonyymiä luovuttajaa ei ole mahdollista saada.
Ohjeet itse inseminaation tekemiseen löytyy muun muassa Cryosin inseminaatiomanuaalista (englanniksi, mutta runsain kuvin joten epäselvyyksiä tuskin jää). Cryos myös toimittaa spermaa, mutta Suomen lainsäädäntö kieltää yksityishenkilöltä elävän kudoksen tilaamisen (mitä siittiöt tietenkin ovat). Joidenkin olen silti kuullut onnistuneen tilata Cryosilta, mutta jos kallis tavara jää tulliin kiinni niin omalla vastuullahan se on.

2) Klinikka:

  • Naispareja hoitavia klinikoita ovat ainakin Väestöliitto, Fertinova, Dextra ja Graviditas.
  • Lahjoittajasta saa lain mukaan tietää seuraavat ominaisuudet: etnisyys, pituus, hiusten väri ja silmien väri. Näillä perusteilla voi toivoa, mutta tarjontaa ei aina ole paljon, joten jos vaatimukset ovat kovat, voit joutua odottamaan sopivan lahjoittajan ilmaantumista. Sukusoluja luovuttava saa päättää voidaanko niitä antaa naispareille, joten sekin vähentää tarjontaa
  • Klinikka voi kuitenkin myös tilata sukusoluja esimerkiksi Cryos spermapankilta, jossa valikoimaa on runsaasti. Lahjoittajan täytyy kuitenkin olla sellainen, jonka henkilötiedot lapsi saa 18-vuotiaana tietää. Osa Cryosin lahjoittajista on täysin anonyymejä, joten on Suomen lain vastaista käyttää tälläista lahjoittajaa
  • Hoidot alkavat ensikäynnistä, jolla käydään juttelemassa hoitavan lääkärin kanssa hoitojen tavoitteista ja aikatauluista. Tämän jälkeen käydään psykologin juttusilla, missä käyvät siis muutkin hedelmöityshoidoissa lahjasoluja käyttävät, myös heteroparit. Psykologi tai hoitava lääkäri eivät arvioi parin kyvykkyyttä tulla vanhemmiksi, vaikka valitettavasti olen kuullut joidenkin lääkärien puhuvan siihen malliin. Sitten suoritetaan kokeita, joiden määrä riippuu hoidettavasta henkilöstä, klinikan politiikasta ja hoitavasta henkilöstä. Osalle tehdään esim. munanjohtimien aukiolotutkimus jo aluksi, osalle se tehdään vasta jos raskautta ei ala kuulua. Verikokeet, sukupuolitautien testaus ja kuukautiskierron kartoitus (sisältäen ainakin yhden ultrauksen) tehtäneen kaikille. Tämän jälkeen varataan sukusolut ja sitten vaan odotellaan että pääsee tikuttamaan ovulaatiota (blogista löytyy juttu testeistä täältä jos kiinnostaa)! Ensimmäiseen inseminaatioon pääseminen voi siis kestää monta kuukauttakin riippuen esim. klinikan ruuhkaisuudesta ja loma-ajoista. Kaikki klinikat eivät myöskään ole auki viikonloppuisin, joten ovulaation sattuessa viikonlopulle voi kiertoja jäädä senkin vuoksi väliin
  • Kustannuksethan aina kiinnostaa kaikkia. Niistä voi todeta sen verran, että vaihtelevat klinikoittain. Väestöliitto on käsittääkseni ollut edullisin, ainakin jos hoitoja ei kerry montaa. Kustannuksiin vaikuttaa myös alussa tehtävien kokeiden määrä. Yksi inseminaatiokerta maksaa n. 600-700 euroa joten on hyvä varata lähemmäs 1500 alkukuluihin ja yhteen inseminaatioon. Joillain klinikoilla on tapana ultrata ennen jokaista hoitokertaa, joten tästä kertyy kuukausittaisia lisäkuluja

Vaihe 2. Perheen sisäinen adoptio ja isyyden tunnustaminen

-Sosiaalitoimelta saa kotiin kutsun isyyden tunnustamiseen muutamassa viikossa vauvan syntymästä. Toimistolla käydään siis allekirjoittamassa paperi jossa pyydetään isyyden selvittämisen keskeyttämistä. Simppeli homma siis.

-Ensimmäisenä yhteys otetaan Helsingissä sosiaalitoimeen adoptioasioita hoitavaan henkilöön. Joissain kunnissa prosessi on ulkoistettu Pelastakaa lapset ry:lle. Jos ei tiedä miten omassa kunnassa asiat hoidetaan kannattaa soittaa tonne Pelaan, ne tietää ja osaa antaa numerot oikeaan paikkaan. Yhteyttä voi ottaa jo ennen lapsen syntymää vaikkei parisuhdetta olisikaan rekisteröity ennen lapsen syntymää. Jos on, niin kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin, jo pari kuukautta ennen laskettua aikaa.

-Toiseksi, täytettäväksi tulee paperi jonka voi palauttaa (ja kannattaakin) jo ennen lapsen syntymää. Siinä kysellään perusjuttuja kuten vanhempien yhteystietoja ja miksi perheensisäistä adoptiota haetaan.

-Kolmanneksi, kun lapsi on syntynyt varataan samaiselta sosiaalitoimen henkilöltä aika tapaamiseen, joka kulkee nimellä "adoptioneuvonta". Jos parisuhde on rekisteröity ennen inseminaatiota voi aika olla heti lapsen synnyttyä. Jos parisuhde on rekisteröity vasta myöhemmin, aika voi olla vasta harkinta-ajan jälkeen eli tasan 8 viikkoa vauvan syntymästä. Harkinta-ajan idea on antaa äidille mahdollisuus harkita rauhassa haluaako antaa lapsensa toisen osapuolen adoptoitavaksi. Tuntuu siis kohtalaisen typerältä ettei tätä vaihetta voi halutessaan ohittaa.

-Neljäntenä käydään adoptioneuvonnassa, missä huoltaja allekirjoittaa paperin, jossa adoptiota toivoo. Käynti on siis erittäin lyhyt eikä siellä esim. tentata sopivuudesta vanhemmaksi. Molempien on kuitenkin hyvä olla mukana, kuten lapsenkin, sillä adoptioneuvoja kirjoittaa papereihin lyhyen lausunnon adoption perusteista. Meillä luki mm. että vanhemman ja lapsen välinen suhde on muodostunut ja siten adoptio on lapsen edun mukainen.

-Muutaman viikon kuluttua postissa tulee nivaska papereita, eli adoptioneuvojan lähettämä  adoptiohakemus liitteineen. Sen jälkeen adoptiota hakeva allekirjoittaa hakemuksen ja joko lähettää paperit käräjäoikeuteen tai käy toimittamassa ne sinne itse. Käsittely alkaa siitä kun paperit on käräjäoikeudessa leimattu eli jos ne vie paikan päälle saa leiman heti papereihin ja käsittely nopeutuu päivällä. Sitten vain odotellaan! Meillä adoptiohakemuksen käsittely kesti alle 2 viikkoa, kotiin tulee tiedote vahvistuksesta. Perässä seuraa myös lasku.

Parisuhteen rekisteröinti ja sukunimen muutos

-Parisuhde rekisteröidään maistraatissa erittäin lyhyellä kaavalla. Toimitusta voi itse pidentää vaikka musiikkiesityksellä tai runon lausumisella ja osa maistraateista tarjoaa myös hieman pidempää kaavaa, jossa myös kysytään perinteiset "tahdotko"-kysymykset. Helsingissä tämä ei ainakaan viime kesänä onnistunut. Paikalle ei tarvita todistajia. Rekisteröinti on maksutonta. On hyvä muistaa suorittaa esteiden tutkinta hyvissä ajoin ennen rekisteröintipäivää! Se, ja ajanvaraus rekiseröintitilaisuuteen sujuu helposti netin kautta maistraatin sivuilta.

-Sukunimenmuutoksessa voi kestää jopa 12 kuukautta joten hakemus kannattaa laittaa vireille heti rekisteröinnin jälkeen. Lomakkeen voi täyttää helposti netissä, jonka jälkeen muutamassa viikossa saapuu n. 180 euron lasku ja tietoa prosessin etenemisestä. Pähkinänkuoressa se kuitenkin etenee siten, että maksun jälkeen hakemusta kierrätetään ympäri Suomen maistraatteja eri tahojen katseltaviksi ja käsiteltäviksi. Viimeisessä vaiheessa julkaistaan sukunimenmuutos kuun ensimmäisen päivän Virallisessa lehdessä, jossa kuulutusaika on 30 päivää. Jos sinä aikana ei ilmesty esteitä nimenmuutokselle, astuu se voimaan. Tässä menee muutama päivä että uusi sukunimi rekisteröidään tietokantoihin. Virallisesta lehdestä julkaistaan nettiversiota josta voi käydä joka kuussa jännittyneenä katsomassa josko oma nimi olisi kuulutettu.

-Rekisteröinnin vaikutus adoptioon: Jos mahdollista kannattaa parisuhde rekisteröidä jo ennen kuin lapsi laitetaan aluilleen. Tällöin välttyy 8 viikon harkinta-ajalta ja saa siten adoption voimaan pari kuukautta nopeammin! Omalla kohdallamme tosin päätimme rekisteröidä vasta myöhemmin jotta saimme vietettyä kunnon hääjuhlat. Jälkeenpäin ajateltuna se kannatti: häistä jäi ihanat muistot jollaisia ei ehkä olisi tullut jos rekisteröinti olisi suoritettu kiireisesti kahden kesken ja pidetty vaikka vasta myöhemmin juhlat muille. Sukulaisten ja ystävien läsnäolo rekisteröintitilaisuudessa (ja tietysti sen jälkeisissä juhlissa) merkitsi todella paljon, joten siinä mietittävää:)

Muuta tärkeää

-Niin epätodelliselta ja ikävältä kuin se tuntuukin, kannattaa raskauden puolivälin tietämillä kirjoittaa testamentti. Jos odottava äiti sattuisi raskauden aikana tai sen jälkeen kuolemaan, ei toisella äidillä ole mitään oikeuksia lapseen ennen perheen sisäisen adoption voimaan astumista. Paperissa on siis hyvä esittää toiveensa lapsen huoltajuuden ja juridisen vanhemmuuden siirtymisestä puolisolleen. Paperiin tarvitaan myös todistajien allekirjoitukset. Todistajien ei pitäisi olla edunsaajan lähisukulaisia.

-Vauvan nimi ja nimiäiset / ristiäiset. Maistraatti lähettää lapsen synnyttyä kotiin paperin johon kirjataan vauvan nimi. Jos vauvalle järjestetään ristiäiset, palautetaan tämä paperi papille, muussa tapauksessa se postitetaan maistraattiin joka vahvistaa nimen suhteellisen nopeasti. Kelakortti taisi saapua noin viikossa! Jos vauvalle järjestää nimiäiset voi Proseremonioilta tilata nimiäis- ja kummitodistukset, jotka on aika hienon näköiset kansioissaan!

-Sateenkaariperheet ry järjestää infotilaisuuksia, tapahtumia ja leirejä, joista on hyötyä myös perhettä perustaessa, niihin kannattaa tutustua! Sieltä saa myös tukea  prosessin kaikissa vaiheissa. Multakin saa kyllä kysyä jos on jotain mielessä:)

17 kommenttia :

  1. Onpa hyvää infoa, varsinkin adoption osalta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jotain jeesiä on:) Itse oon lukenut tän meidän puoltoistavuotisen taipaleen aikana kaikki kirjoitukset adoption hakemisesta ja hoitoihin hakeutumisesta ja täytyy sanoa että ne blogitekstit on olleet enemmän hyödyllisiä kuin yksikään "virallinen" tietolähde. En tiedä onko vika sitten tiedon etsijässä vai siinä ettei sitä kovin kattavasti oikeasti ole:D

      Poista
  2. Ehdottomasti hyvää infoa, kiitos siitä. Tästäkin tekstistä huomaa, miten kirjavia käytännöt ovat eri klinikoilla ja näköjään myös adoptioneuvonnassa.

    Meillä ei klinikalla (Väestöliitto Oulussa) tehty muuta tutkimusta ennen inssiä, kuin ultra ja tietysti kiertoni mukaan arvioitiin seuraavaa ovulaatiota. Missään vaiheessa ei puhuttu verikokeista tai sukupuolitautitesteistä, mitä jälkeenpäin ihmettelimme. Oma lääkärimme oli heti alussa sitä mieltä, että tutkitaan sitten, jos ei ala onnistumaan ja meidän onneksi tutkimuksia ei tarvittu =)

    Täällä myös adoptioneuvonta hoidetaan Pelan kautta ja siihen kuuluu 2-3 käyntiä ja kotitehtäviä, joita käynneillä käydään läpi. Ensimmäiselle käynnille menimme Pelan toimistolle ja vauvaa ei suositeltu ottamaan mukaan, jotta voimme keskittyä puhumiseen. Kävimme läpi asioita lapsuudesta, perheestä, arvoista, parisuhteestamme jne. Kotitehtävät täytyi tehdä kirjallisena aiheisiin liittyen ennen käyntiä. Käynti kesti noin pari tuntia. Saimme lisää kotitehtäviä ja seuraavalla tapaamisella olimme kodissamme. Tapaaminen oli rennompi ja leppoinen, jossa kahvittelimme ja keskustelimme perheemme verkostoista ja kävimme läpi tekemäämme verkostokarttaa.

    Sosiaalityöntekijä teki lausunnon parin viikon sisällä viimeisestä tapaamisesta ja kiikutimme sen käräjäoikeuteen. Sieltä päätös tuli todella nopeasti, alle viikossa.

    Naisparien blogeja lukiessa huomaa kyllä, miten kirjavia nuo käytännöt eripuolilla suomea ovat. Kiitos vielä hyvästä infosta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo käytännöt on kyllä tosi räikeästi erilaisia! Mutta toi tuli kyllä ihan uutena että jollain klinikalla jätetään sukupuolitaudit testaamatta. Vähän pelottavaa jopa, vaikka varmasti testit on suoritettu sentään niille jotka sukusoluja ovat luovuttaneet.

      Kiitos että jaoit teidän tarinan adoptiosta, mä tosiaan kirjoitin tekstin lähinnä meidän näkökulmasta ja Pela hoitaa asiat näköjään hyvinkin eri tavalla kuin Helsingin sosiaalitoimi! Jos alkaa miettimään niin voisi tietysti toivoa että näitä käytäntöjä vähän yhtenäistettäisiin, vähän epäreilua että paikkakunnasta riippuen voi riittää yksi lyhyt pyrähdys toimistolla, tai sitten pitää käydä monta kertaa ja suorittaa kotitehtäviäkin. Mä olin itse varautunut tollaseen vähän isompaan rumbaan koska olin lukenut joidenkin Pelassa asioivien tarinan. Yllätti suuresti kun se olikin Helsingissä näin yksinkertainen ja helppo toimenpide! Olin nimittäin ihan paniikissa että mitäs jos me vastataan kysymyksiin väärin ja ne päättää etten sovi vanhemmaksi:D

      Poista
    2. Tosi mielenkiintoista, että eri paikkakunnilla on eri käytännöt sisäisen adoption suhteen. Saapa nähdä, jos meille hoitojen myötä lapsi saapuu, miten nopeasti ja monellako tapaamisella lapsi saa toisenkin huoltajan.

      Meillekään (minullekaan) ei Oulussa Väestöliiton klinkalla (06/2015) tehty muita kokeita kuin gynekologinen tutkimus ja ultraus. Muistelen nähneeni klinikan ilmoitustaululla paperin, jossa luki, että sukupuolitautitestit tehdään aina, jos klinikka käsittelee (hoidettavan) sukusoluja. Inseminaatiossahan ei naisen sukusoluja käsitellä.

      Ensi kierrossa olisi tarkoitus käydä ensimmäisessä inseminaatiossa!

      Poista
    3. No näköjään on sitten ihan Väestöliiton sisälläkin noin räikeästi erilaisia käytäntöjä; meidän piti tosiaan molempien tehdä sukupuolitautitestit vaikka pelkkä inseminaatio A:lle tehtiinkin. On se jännä.
      Onnea muuten ekaan inssiin, pidetään sormet ristissä että tärppää heti ekalla:)

      Poista
  3. Kiitos paljon hyvästä ja informatiivisesta tekstistä! Tuossa oli kuitenkin pari kohtaa, joita haluaisin korjata.

    1. Klinikkaluovuttaja voi luovuttaa solujaan viidelle *perheelle* Suomessa, ei siis viiteen lapseen. Eli ei tarvitse pelätä, että sisarusta varten tarvitsisi vaihtaa luovuttajaa, koska oikeudet olisivat loppu. :) (Jos solut taas ovat loppu, sille ei voi mitään.) Klinikoilla on mielestäni ollut hieman epäselvyyksiä siinä, että miten perhe määritellään. Olen kuullut, että joskus naispari, jonka molemmat osapuolet synnyttävät, laskettaisiin kahdeksi eri perheeksi, eli molemmat naiset tarvitsisivat yhden oikeuden. Itse olen käynyt Dextrassa, ja siellä taas oltiin sitä mieltä, että tottakai me ollaan yksi perhe. He taisivat kuitenkin varmuuden vuoksi varata meille henkilökohtaiset oikeudet. Rajoitus viiteen perheeseen on määritelty hedelmöityshoitolaissa, jossa sanotaan:
    "Kun luovuttajan sukusoluilla on saatu aikaan lapsia viidelle hedelmöityshoitoa saaneelle, hänen luovuttamiaan sukusoluja ei saa enää käyttää hedelmöityshoitoon muille."
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061237
    Valitettavasti hedelmöityshoitolaissa naisparia pidetään kahtena erillisenä henkilönä, joten luulen, että tarve kahteen oikeuteen tulee lain tulkinnasta. En tiedä mitä tapahtuisi, jos joku klinikka tulkitsisi asiaa eri tavalla.

    2. Psykologinen neuvonta on pakollista vain niille pareille, jotka käyttävät lahjoitettuja sukusoluja. Eli omia sukusolujaan hoidoissa käyttävien pariskuntien ei tarvitse käydä psykologilla, elleivät he itse halua. Hedelmöityshoitolaissa sanotaan näin:
    "Jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja tai alkioita, palvelujen antajan on annettava hoitoa saavalle tietoja hoidon tuloksena syntyvän lapsen biologisen alkuperän mahdollisista vaikutuksista perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin ja siitä, miten mahdollisia ongelmia voidaan ehkäistä tai lievittää. Tietoja voidaan antaa suullisesti hoitoyksikössä tai muualla tai kirjallisesti. Palvelujen antajan on myös järjestettävä hoitoa saavalle mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä asiantuntijan kanssa."
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061237

    3. Luin jostain Sateenkaariperheiden tiedotteesta, että kaikki yksityiset hedelmöityshoitoklinikat tekisivät hoitoja myös naispareille. Tosin nähtävästi on sellaisia yksityisiä klinikoita, jotka eivät käytä luovutettuja sukusoluja ollenkaan, joten sellaisella matka tyssää alkuunsa. Tuo tieto oli kuitenkin vuodelta 2013 Valviran katsauksesta, joten en tiedä onko siihen tullut muutoksia. Helsingissä noiden kolmen mainitsemasi klinikan lisäksi Dextra tekee myös hoitoja naispareille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, olin just saanut tähän vastauksen valmiiksi kun läppäri päätti käynnistää itsensä uudestaan ja sinne meni. Noh, aloitetaanpa uudestaan.. Kiitos hyvästä kommentista! Mä oon vähän väsyneenä tota tekstiä kirjoittanut ja näköjään sinne on eksynyt aika ikävä virhe että sukusoluja saisi luovuttaa viiteen lapseen, tarkoitin tietysti että viidelle perheelle / naiselle. Oon myöskin törmännyt siihen valitettavaan seikkaan, että eri klinikoilla tulkitaan tota vähän eri tavoin, vaikka eniten varmaan klinikat toimii kuten teilläkin ja laskee naisparin osapuolet erillisiksi naisiksi. Se on kyllä harmi. Paras olisi jos hedelmöityshoitolakia korjattaisiin siten, että sukusoluja saa käyttää viidelle perheelle. Eräälle tutulle on käynyt nimittäin juuri niin harmillisesti, että viiden kiintiö on tullut täyteen eikä naisparin toinen osapuoli voinutkaan saada enää samoja sukusoluja vaikka se olisi ollut toiveissa. Tää tietysti olisi hyvä että otettaisiin aina klinikoiden puolesta keskusteluun, itsehän sitä ei ehkä huomaa kysyä kuinka monelle sukusoluja on jo lahjoitettu, tai kertoa että toiveissa olisi saada samoilla soluilla myös toinen lapsi mutta eri äidillä.

      Mitä tohon sun tokaan asiaan tulee, niin joo, olin vähän epäselvästi kirjoittanut ton. En vaan alkanut sitä tarkemmin siinä selittämään koska pointti oli lähinnä se, että psykologilla ei käy pelkästään naisparit. On tullut nimittäin vastaan sellaisia jotka on luulleet psykologikäynnin johtuvan siitä, että arvioidaan parin kyvykkyyttä vanhemmiksi, koska he ovat molemmat naisia.

      Mainitsin tossa esimerkkinä noi muutamat klinikat joilla tiedän naisparien käyneen, tota Dextraa en siihen hätään muistanutkaan! Kiva kyllä että nähtävästi nykyään kaikki sukusoluja käyttävät klinikat hoitavat myös naispareja. Ei siitä niin montaa vuotta kuitenkaan ole kun näin ei ollut. On mahtanut olla nöyryyttävää soitella klinikoita läpi ja kysellä kuka suostuu hoitamaan naispareja.. Ja valitettavasti vieläkin törmää lääkäreihin jotka selvästi eivät naispareja haluaisi hoitaa. Omamme mukaanlukien!

      Poista
  4. Hieno kirjoitus, tästä on varmaan paljon apua ihan alkumetreillä oleville! Mutta muutaman huomautuksen tekisin, sillä prosessi ei mene kaikilla paikkakunnilla ihan samoin tavoin.

    -Naispareja hoitaa myös Ovumia.
    -Kaikilta ei oteta verikokeita, eikä testata sukupuolitauteja, varsinkin jos mennään ivf:llä.
    -Ovulaatiota ei tarvitse tikuttaa, klinikalla tehtävä follikkeliultra saattaa hyvinkin riittää.-
    -Adoptioprosessissa tulee myös kotikäynti, jolloin virkailija tulee käymään kotona.
    -Adoptiopaperit voi tilata kotiin jo ennen lapsen syntymää, mutta niiden palautus ennen syntymää ei vie asiaa eteenpäin kun lapsen tiedot puuttuvat. Vaikkakin suhde olisi jo rekisteröity.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä viesti oli eksynyt roskaposteihin ja huomasin tämän vasta nyt! Mutta nyt se näkyy, vihdoin. Anteeksi viivästys!

      -Prosessi ei tosiaan etene samoin kaikkialla! Kuten tuossa tekstin alussa mainitsen niin tämä teksti koskee pääasiallisesti meidän polkua. Kiva että ihmiset on kommentoineet millä muilla tavoin muilla klinikoilla tai paikkakunnilla toimitaan:)
      -Kaikkialla ei näköjään tosiaan tarvita sukupuolitautitestejä eikä niitä nykyään vaadita Helsingin Väestöliitossakaan
      -Meillähän ei noita follikkeliultria edes tehty joten ovulaation tikutus oli välttämätöntä, ultralla tietysti näkyy hyvin ja jos sellainen tehdään niin ehkä tikutus silloin on tosiaan ihan vapaavalintaista hommaa!
      -Helsingissä adoptioprosessiin ei sisälly kotikäyntiä, mun mielestä aika jännä että jossain sisältyy. Tulee sellainen fiilis niinkuin siinä testattaisiin ollaanko sopivia vanhemmiksi ja sopiiko koti lapsen kasvuympäristöksi!

      Poista
  5. Meidän kohdalla sukupuolitautitestaukset tulivat ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa, kun siirryttiin inseminaatioista koeputkihedelmöitykseen, eli vasta siinä vaiheessa, kun mun soluja alettiin käsittelemään mun kehon ulkopuolella. Klinikkamme käytännön mukaan (en tiedä kuinka yleinen käytäntö) sukupuolitautitestaus on voimassa aina vain vuoden kerrallaan, joten hoitojen pitkittyessä sekin on pitänyt tehdä useampaan kertaan.
    Kannattaa muuten muistaa hoitojen kustannuksia googlettaessa, että näilläkin hinnoilla on taipumus nousta, meidänkin lähes kolmen vuoden "uran" aikana esimerkiksi siittiölaakin hinta on noussut jotain viitisenkymppiä...
    Niin, ja lapsia ei hankita, vaan saadaan. Jos saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aivan totta. Lapsi ei ole auto jonka voi vain hankkia kaupasta,vaan _jos_ sen saa, saa olla erittäin onnellinen. Niinkuin me tietysti ollaankin. Oon lueskellut sun blogia jo pitempäänkin ja tiedän tietysti monia muitakin joilla lapsen tulo on kestänyt pidempään tai lapsi on jäänyt kokonaan tulematta, joten tällaiseen sana-ansaan ei olis pitänyt tipahtaa! Koitanpas miettiä otsikkoon vähän paremman ilmaisun.

      Hinnat tosiaan taitaa nousta jatkuvasti myös hoitojen suhteen... Ihan niinkuin ei olis riittävän kallista jo muutenkin!

      Poista
  6. Mielenkiintoista tosiaan, miten käytännöt vaihtelevat asuinpaikasta riippuen! Käsittääkseni käräjäoikeiden maksu ei kuulu perheen maksettavaksi vaan sen voi välittää kaupungin lastenvalvojalle. Korjatkaa joku tietoni, jos asia on muuttunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, toi on uutta tietoa ja en pistäis pahakseni jos pitäisikin paikkansa. Se kyllä selittäis sen ettei laskua ole vielä meille tullut. Käräjäoikeuden lähettämässä päätöksessä nimittäin luki että sadan euron käsittelymaksu tulee maksettavaksi ja lasku lähetetään erikseen. Ollaan tässä sitä laskua odoteltu muttei ole vielä kuulunut.

      Poista
  7. Hei, kiitos hyvästä tietopaketista! Meillä on lapsiasia vasta vähitellen ajankohtaistumassa, mutta pohdintaa on jo paljon asiasta ollut kotona. Mietin, että onko sinulla tietoa siitä, suostuvatko klinikat tilaamaan tiettyä spermaa Cryosilta vai onko luovuttajan valinnassa klinikan antamien tietojen varassa? Eli jos itse löydän Cryosilta mieleisemme (toki tunnetun) luovuttajan, onko mahdollista saada tätä tiettyä spermaa klinikan toimesta Suomeen?

    -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on harmillisesti vaihtelevuutta klinikka- ja jopa lääkärikohtaisesti! Esimerkiksi Väestöliitolla, missä me käytiin, ei meidän lääkäri suostunut tilaamaan Cryosilta ja väitti sen olevan mahdotonta. Silti samaan aikaan samaisen Väestöliiton toinen lääkäri oli jopa suositellut tutustumaan myös Cryosiin! Eli kannattaa kysellä sitten hoitavalta lääkäriltä onnistuuko. Suurin osa on varmasti mukavia ja avuliaita, meille vaan sattui sellainen joka ei naispareista liiemmin perusta ja tiedän että valitettavasti muitakin on..

      Poista
    2. Okei, kiitos älyttömästi tiedosta! Täytyy alkaa kysellä!

      -Nina

      Poista

Blog Design by Get Polished