Joulu on jo ovella

Viime päivät on menneet aika tehokkaasti jouluun valmistautuessa. Nyt on vihdoin kaikki valmista ja saa keskittyä nauttimaan ja rauhoittumaan! Joulu on ihan mun lempiaika vuodesta! Tällä kertaa A on ottanut kunnolla lomaa töistä, tänään oli eka vapaa ja takaisin menee sitten vasta vuoden vaihteen jälkeen. Oikeastaan se on ollut kotona jo perjantaista pahan flunssan takia ja L on ollut kipeänä myös. Minut flunssa on toistaiseksi kiertänyt kaukaa, toivottavasti se pysyykin niin! Potilaatkin on onneksi jo melkein terveitä joten jouluvalmistelut on tänään sujuneet suunnitelmien mukaan.

Ainoa mikä vähän puuhastelua hidastaa on järkyttävä väsymys mikä A:lle on iskenyt! Muutamia raskausoireita on siis ilmaantunut, mutta niistä tarkemmin toisessa postauksessa! Pahoinvointia ei onneksi vielä ole, viime kerrallahan se alkoi viikolla 5+3. Toisaalta hyvä, toisaalta se olis kiva merkki siitä että jotain tapahtuu. Nyt vaan odotellaan että päästäisiin varhaisultraan, joka on 30.12. Väsymys on kuitenkin aika vaikea ja nyt kun aikaa haluaa ja pitääkin viettää L:n kanssa, ei pysty samalla tavalla lepäilemään ja nukkumaan päiväunia kuin ensimmäisessä raskaudessa. L on vielä tosi vaativa silleen että sitten kun A on töiden jälkeen kotiin tullut niin se haluaa että äiti leikkii koko illan. Siinä ei paljon selitykset auta että "äiti lepää nyt vähän". L vaan tulee huutamaan siihen viereen "herää äiti, herää äiti! Leikkimään".

Tohon väsymykseen ei myöskään ole auttanut se että L kärsii edelleen matkan jälkeen alkaneista univaikeuksista. Edelliset kolme viikkoa on paikoitellen käyneet todella raskaiksi molemmille. Vaikeimmat yöt on sellaisia että pelleilyä ja huutoa kestää puoleen yöhön, kahdelta tyttö pomppaa ylös ja tulee riehumaan meidän luokse. Sitten taistellaan pari tuntia että saataisiin se nukahtamaan. Nukkuu noin tunnin kunnes herää viiden aikaan ja sen jälkeen ei nuku enää lainkaan. Voisi ajatella että tollaisten öiden jälkeen päiväunet sentään maistuisi mutta ei, ne L on jättänyt välistä kokonaan. Ollaan soiteltu unineuvojalle ja käyty lääkärissä tarkistamassa ettei ole esim korvatulehdusta tai jotain piileevää mutta ei. Kaikkia keinoja on kokeiltu mutta mikään ei oikein ole tuottanut tulosta. Lääkärin mukaan L:n puheen kehitys on ollut poikkeuksellisen nopeaa ja sen takia unetkin on muuttuneet aivan erilaisiksi ja levottomammiksi. Ja ollaan tässä muutamana yönä itseasiassa huomattukin että L puhuu unissaan eli kovaa actionia ilmeisesti meneillään! Nyt muutamana päivänä on mennyt vähän paremmin. L on suostunut nukkumaan päiväunet rattaissa (mihin ei aiemmin suostunut ollenkaan), illalla saadaan nukahtamaan noin tunnissa kunhan A istuu sängyn vierellä kokoajan. Ja yöllä kahden aikaan L hiippailee meidän väliin ja jatkaa siinä unia aamuun. Paluu perhepetiin siis, mutta toi saa kyllä olla vain väliaikaista. Siinä on varsin ahdasta kun samassa sängyssä nukkuu kaksi aikuista, yksi parivuotias ja kaksi kissaa!

Meillä on ottanut takapakkia myös suunnitelmat L:n päiväkotiin menosta. Helsingin päivähoitotilanne on aivan järkyttävä. Tiesin että se on paha mutten että näin paha.. Haettiin paikkaa jo maaliskuussa eli niillä on ollut ihan hyvin aikaa järjestellä sitä mutta eipä se mitään auttanut. Vielä joulukuun alussa ilmoitettiin ettei yhtään paikkaa ole. Koko Helsingissä. Sitten 2 viikkoa ennenkuin hoidon olis pitänyt alkaa ne ilmoittaa että paikka on löytynyt mutta se on ihan eri puolella kaupunkia. Meillä kun ei ole autoa niin se on todellinen ongelma. Selvitettiin sitten miten matkat koti-päikky-työpaikka sujuisivat ja jouduttiin ikäväksi huomaamaan että matkoihin menisi päivässä 3h! Se siis tarkoittaisi sitä ettei L ehtisi olla kotona ollenkaan. Heti päikyn jälkeen kuudelta ruoka ja sen jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Aamulla kuudelta ylös ja vauhdilla bussin kyytiin. Jouduttiin kieltäytymään paikasta koska eihän tollanen nyt vaan yksinkertaisesti käy. Näillä näkymin mä olen siis vielä kevään kotona L:n kanssa ja sitten A voisi (jos raskaudessa kaikki sujuu hyvin) jäädä ensin kesälomalle ja siitä äitiyslomalle toukokuussa. Syksylle haetaan sitten uudestaan paikkaa muutamaksi vajaaksi päiväksi viikossa.

Jos näitä ongelmia ei oteta huomioon niin muuten joulukuu on sujunut varsin mukavasti. L oli ekaa kertaa teatterissa, mentiin katsomaan Maltti ja Valtti showta (kesto huikeat 45min) ja L oli siitä kyllä varsin mielissään. Osa vitseistä ei vielä ihan auennut mutta musiikkiesitykset piti mielenkiintoa yllä. L on tosiaan edellisten kolmen viikon aikana kehittynyt aivan huikeasti puhumisessa. Siinä missä se kuukausi sitten sanoi muutamia yksittäisiä sanoja niin nyt suu käy aivan taukoamatta ja ulos tulee pitkiäkin lauseita. Esim yhtenä päivänä oltiin bussissa matkalla mummulaan ja kerroin ettei tarvitse vaihtaa toiseen bussiin vaan päästään sillä yhdellä perille asti. L sitä siinä tuumaili ja sanoi sitten "ei oo vaihtoa uusi bussi, tämä kulkee". Se on myös alkanut sepittämään tarinoita. Samaisella bussimatkalla se esimerkiksi kertoi että kun päästään perille mummulaan se lähtee kauppaan mun veljen, sen tyttöystävän ja niiden koiran kanssa. Mun veli ratsastaa koiralla mutta kaatuu ja alkaa itkeä. Sitten L nauroi ilkikurisesti:D Nauratti kyllä meitäkin! Muutenkin nykyään on naurussa pitelemistä kun kuuntelee sen ajatuksenjuoksua!

Teatterin aulassa

Täällä on myös alkanut kyselyvaihe. Moni asia täytyy kyseenalaistaa kysymällä miksi. Mä oon aina ajatellut että pärjäisin aika hyvin lapsen kyselyiden kanssa koska oon aina saanut muille lapsille hyvin selitettyä vastaukset niiden kysymyksiin. Mutta nyt ne kysymykset on tulleet jotenkin ihan puskista ja on vaikea selittää asioita lapselle joka ei ymmärrä vielä paljoakaan. Kuten miksi äiti lähtee töihin tai miksi nukutaan ja syödään. Toi "miksi nukkua" on kysymys mikä kajahtaa vielä joka päivä vähintään kerran. Myös "minä itse" ja "en halua"-kaudet on alkaneet. Joka ikinen asia on aina "en halua". Ei haluta syödä, nukkua, koristella kuusta tai pipareita. Eikä lähteä ulos tai vaihtaa vaippaa. Siihen kun lisätään vielä toi "L itse" niin perinteinen uhmaikäisten soppa on valmis. Vieraaksi ei myöskään ole jääneet kaupan lattialla pää punaisena huutaminen kun ei saa esim juoksennella käytävillä karkuun. Hohhoijaa:D Onneksi vielä menee huumorilla, saas nähdä miten käy kun uhma oikeasti alkaa.

Kuusen koristelua

 Mutta onneksi nyt on tätä ihanaa vapaa-aikaa mitä viettää perheen kesken! Aattona mennään sitten perinteisesti mun vanhemmille, minne pikkuvelikin tyttöystävän ja koiran kanssa tulee. Joulupäivänä tavataan sitten muita veljiä ja tapaninpäivänä meillä on nyt ihan uudet kuviot. Yleensähän ollaan menty joulupäivänä jo Poriin A:n isän luokse ja sitten tapanina tai sen jälkeen palattu kotiin ja menty A:n äidille Espooseen. Ei kuitenkaan haluta istua autossa suhailemassa koko joulua L:n kanssa koska se ei sille kovin mukavaa olis (vihaa autossa istumista) eikä varmaan oikein jaksaisikaan, joten päätettiin tänä vuonna että kutsutaan A:n vanhemmat ja veli tyttöystävineen meille syömään. Odotetaan tosi innolla tota vaikka siinä tietysti onkin aika paljon enemmän tekemistä kun on 8-henkinen porukka syömässä. Mä onneksi kyllä tykkään kovasti laittaa ruokaa joten ei haittaa yhtään. L varmaan tykkää kun on niin monta läheistä samaan aikaan koolla, ja vieläpä monena päivänä! Se on viime aikoina ollut tosi kiinnostunut ympärillään olevista ihmisistä ja miettii kovasti niitä ja ikävöi kun ei nähdä. Reilu puoli vuotta kestänyt paha ujosteluvaihekin alkaa olla historiaa joten menee varmasti senkin puolesta kivasti:)

Joulun kukka-asetelmat ja havukranssi oveenkin on tehty. Piparit leivottu ja siivoukset suoritettu. Konvehdit odottaa laatikossaan ja glögi kattilassa:)