maanantai 2. helmikuuta 2015

Synnytyskertomus part II

No vihdoin on elämässä sen verran tasaisempaa että ehtii kaivaa blogin esille ja alkaa kirjoittaa! Uusia juttuaiheita olis kyllä jo pää täynnä, mutta edetään nyt aikajärjestyksessä eli tänään olis vuorossa toinen puolikas synnytyskertomuksesta. Ekan päivän tapahtumathan löytyy täältä.

Ilta kului kättärillä odotellessa voimakkaampia supistuksia. Kymmeneltä jouduin sitten lähtemään kotiin koska supparit tuli edelleen epäsäännöllisesti 5-15 minuutin väleillä eivätkä olleet vielä kipeytyneet täyteen teräänsä vaikka siinä kohtaa olivatkin reilusti kipeämpiä mitä koskaan aiemmin. Viestiteltiin vielä A:n kanssa yli puoleen yöhön ja oltiin sovittu että tuun takaisin kättärille heti kun saa, eli seitsemältä aamulla. Vähän yllätyksenä tuli kun A soitti mulle 5 vaille 6 että nyt saa tulla, se siirretään synnytyssaliin. Voi apua miten mua alkoi jännittämään! Tilasin taksin ja olin vartissa kättärillä, missä ensimmäisenä mun piti mennä keräämään kaikki A:n tavarat sieltä päivystyksen puolen osastolta. Sitten siirryin synnytyssaliin jossa A olikin sängyssä ja aivan järkyttävän huonossa kunnossa. Ihmettelin miten se oli pystynyt edes soittamaan mulle!

Myöhemmin sain sitten tietää miten A:n yö oli sujunut sillä välin kun mä jännittyneenä yritin nukkua kotona. Kahden aikaan oli supistukset alkaneet voimistua ihan älyttömän kipeiksi ja välitkin oli lyhentyneet viiden minuutin tietämille. A sai kipulääkepistoksen kankkuun (illalla jo oli saanut panadolit), mutta hyvin pian sai huomata ettei se auttanut "mitään". Kolmelta se oli siirretty suihkuun jos se vaikka auttaisi ja supistuskivut oli niin pahat että sillä tuli oksennus joka kerta kun supisti. Tajunnan taso oli sen verran heikentynyt ettei A:lla oo mitään tietoa kuinka usein suppareita tuli. Tälleen jatkui sitten kuuteen asti jolloin hoitaja tuli sanomaan että nyt se siirretään synnytyssaliin ja olis aika soittaa puoliso paikalle.

Mä saavuin siis synnytyssaliin vähän yli 6 ja A makas siellä sängyssä puristaen oksennuspussia toisessa kädessä ja ilokaasumaskia toisessa. Näki että siihen todella sattui, supistukset tuli parin minuutin välein eikä se kyennyt ottamaan ees katsekontaktia saati sitten puhumaan. Kätilöltä sain kuulla että synnytyssaliin tullessa oli tehty sisätutkimus ja kohdunsuu oli 4 cm auki. Se myös kertoi että painoarvio on 3,6 kg ja vauvalla on tukkaa! Tää tuntui ihan uskomattomalta (musta, A ei kivuiltaan tajunnut), saatiin tietää jotain meidän lapsesta, sillä olisi hiukset! Kysyin kätilöltä kuinka kauan tässä yleensä menee ja se sanoi että keskimäärin silleen että ponnistamaan päästään myöhään iltapäivällä. Puol seitsemän aikaan päätettiin että on aika laittaa epiduraali koska ilokaasu ei tuntunut auttavan mitään. Sen valmistelussa meni oma aikansa kun piti odottaa lääkäri paikalle ym, mutta tais olla joskus vähän seitsemän jälkeen kun pistos oli laitettu ja aloitettiin viiden minuutin välein otettavat verenpaineen mittaukset. Vartissa puudutus alkoi vaikuttaa ja vei kivut mennessään. Siinä vaiheessa A nukahti puoleksi tunneksi, muutenhan se ei ollut nukkunut silmäystäkään. Unien jälkeen kätilö tuli laittamaan oksitosiinitipan koska oli huomannut monitorilta että supparit oli laimenneet ja pelkäsi ettei edistystä tapahdu. Ysin jälkeen puudutteen vaikutus alkoi heiketä ja vähän ennen kymmentä oli tarkoitus että A käytetään vessassa ja sitten tehdään sisätutkimus ja laitetaan uusi setti puudutetta. Vessassakäynti ei vaan mitenkään onnistunut joten A katetroitiin. Tämän jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja oltiin kaikki varsin ihmeissämme kun kohdunsuu olikin jo täysin auki! Uutta epiduraalia ei siis ehditty laittaa, vaan lääkäri tuli laittamaan synnytyskanavaan pudendaalipuudutteen joka lievittää vähän kipua joka tulee kun vauva puskee ulos ponnistettaessa.

Seuraavat puoli tuntia oli puhdasta helvettiä kun jouduttiin odottamaan että saa alkaa ponnistamaan. A:n kivut (tässä kohtaa siis täysin ilman särkylääkkeitä koska ilokaasunkin se oli jo hylännyt) oli aivan jäätävät. Se vaan huus aivan täysillä kivusta, parku "apua, apua" ja itki. Ne lyhyet sekunnit supistusten huippujen välissä A vaan itki että eikö saa jo ponnistaa. En koskaan osannut varautua synnytyksessä siihen miten rakkaan kivun näkeminen vaikuttaa itseen, se oli varmaan mun elämän kamalin kokemus. Itkin vaan itekin ja yritin pysyä tajuissani samalla kun A puristi mun kättä. En selviä tästä puhuessa tai kirjoittaessa vieläkään kyynelittä, se oli niin järkyttävää. Tää ei ehkä kaikkiin vaikuta yhtä voimakkaasti, mutta ne joilla tää on vielä edessä kannattaa tsempata itseään jo etukäteen siihen ettei tuu yllätyksenä.

Sitten vihdoin tuli lupa aloittaa ponnistaminen. Silloin asiat muuttui koska A pystyi ponnistamaan "kipua vastaan". En ihan tiedä mitä se tarkoittaa mutta helpotti oloa kuulemma kuitenkin huomattavasti! Ponnistusvaihe oli nopea, 20 minuuttia ja vastoin ennakko-odotuksia päädyin kuitenkin katsomaan vauvan syntymää paraatipaikalta. Eikä edes pyörryttänyt! A ei oikein halunnut tässä kohtaa pitää mua enää kädestä joten pystyin vapaasti seurailemaan vauvan tuloa. Se oli kyllä villin näköistä! Aika mahtavaa kun se pää vaan lähti puskemaan sieltä! Sitten näkyi että sillä on pitkät tummat hiukset! Meinasin revetä liitoksistani kun oli niin hienot fiilikset seurata kun pää tuli ulos ja saman supistuksen aikana A sai ponnistettua myös hartiat ja sittenhän pikkunen saatiinkin jo vedettyä pöydälle. Syntymäaika 11.04 ja raskausviikko tässä kohtaa oli siis 40+3.

Sen pää oli mennyt syntyessä ihan muikulan muotoiseksi mutta muuten vauva oli ihan normaalin näköinen, ei ollut kinaa tai verta tai muuta likaa, vähän limainen tietysti! Väriltään iho oli vähän liila mikä kuulemma on normaalia. Sitten kätilö nosti vauvan näytille ja sanoi että se on tyttö! Tässä vaiheessa molemmat vaan vollotettiin onnesta ja A jotenkin sekavassa mielentilassa alkoi vaan hokea "tyttö tuli" :D Ollaan naurettu tolle myöhemmin aika monesti. Vauva tuotiin A:n rinnalle ja siinä se sitten oli yli tunnin meidän ihasteltavana. Ja ihana se olikin! Oppi nopeasti imemään ja oli kokoajan hereillä ja jutusteli meille! Mä sain leikata napanuoran. Oltiin niin häkellyksissä vauvasta ettei oikein edes huomattu että kätilö kertoi A:n revenneen hieman joten piti ommella 3 tikkiä. Istukka ja muut jälkeisetkin tuli hyvin ulos jälkisupistusten aikana.

Kätilö tuli sitten takaisin ja punnittiin, mitattiin ja kylvetettiin vauva. Painoarviohan oli mennyt vähän vikaan kun tyttönen painoikin vain 3,3 kg. Pituutta oli 49 cm. Happisaturaatio (eli veren hapettumiskyky) 100% eli paremmin ei vois olla. Kaikin puolin terve tyttö, tosin liilan värin vuoksi pisteitä tuli 9. Sitten mä sain kylvettää beben ja pestä sen hiukset, se oli kivaa. Verensokerikin mitattiin kantapäästä eikä pikkunen itkenyt minkään näistä toimenpiteistä aikana, niin kiltti! Kätilö kehui A:ta että oli tosi onnistunut synnytys, supistukset oli olleet pitkiä ja hyviä ja siksi avanneet tehokkaasti kohdunsuuta ja A:n ponnistukset oli myös olleet tosi hyviä, pitkiä ja vahvoja ponnistuksia. Selvästi lantionpohjalihastreenistä oli apua!

Sitten A pääsi suihkuun ja tyttö oli mun paidan sisällä kenguruhoidossa sen aikaa, oli mahtavaa pitää sitä siinä iholla ja katella sen suloisia piirteitä! Sitten mä sain mennä tekemään meille aamupalaa ja syötiin se synnytyssalissa. Tämän jälkeen oli aika siirtyä lapsivuodeosastolle, mikä tapahtui joskus alkuiltapäivällä. Siinä me sitten oltiin tytön kanssa joka makoili käärönä mun sylissä monta tuntia. Koko päivän se oli tosi kiltti eikä itkenyt. Vierailuaikaan tuli mun vanhemmat, pikkuveli ja sen tyttöystävä sekä A:n äiti ja sen mies vauvaa katsomaan. Oltiin vielä niin väsähtäneitä synnytyksestä ja kaikesta uudesta että oltiin aika pimeässä eikä edes tajuttu:D Sain viettää aikaa siellä klo 22 asti ja sitten piti jättää A ja mun elämän toinen rakas tyttö yöunille keskenään.

Tota päivää ollaan mietitty paljon ja puitu synnytystä läpi. A:n mielestä synnytys ei ehkä ollut niin paha mitä oli aiemmin pelännyt ja antoi sille pisteitä kätilön kyselyssä 8. Ihan hyvin siis. Kaikenkaikkiaan se oli mahtava ja tunteellinen päivä eikä koskaan ois osattu kuvitella kuinka hienolta oman lapsen syntymä tuntuu. Rakastuttiin molemmat tyttöön samantien, meidän onnesta oli tullut täydellinen!



12 kommenttia :

  1. Tosi hyvä kun oli menny kaikki hyvin teillä! Voi että ollaan täällä odoteltukin tätä teijän synnytyskertomusta. Se on jännää, miten pelkkä blogin seuraaminen vaikuttaa niin paljon :D Ollu kyllä tosi kiva teijänkin blogia lueskella! Vielä kertaalleen paljon paljon onnea pikkuisesta, on hän niin kyllä sulonen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo itselläkin aina ihan mieletön jännitys päällä kun odottelee toisten blogien synnytys- tai raskautumisuutisia:D Kyttää vaan jatkuvasti että joko on tullut postaus aiheesta! Mutta se on aika kivaa kun pystyy eläytymään hyvin muidenkin jänniin hetkiin!

      Poista
    2. Joo näin on kyllä! Voiski jo kirjottaa postauksen raskautumisesta, vaan vielä joutuu sitä hetkeä odottelemaan :D mahdollisesti ja toivottavasti kesän aikana kuitenkin ;) Onneks tää aika on ainakin tähän asti mennyt ihan suhteellisen nopeesti, niin jaksetaan jotenkin odottaa sitä ekaa inssiä. Ennen sitäkin on onneks hääpäivä, mitä tässä odotetaan innolla :)

      Poista
    3. Joo aika kuluu sit kuitenkin aika nopsaan! Ja kun on häät tulossa ja vähän konkretiaa vauvaankin liittyen ovistestejä tehdessä niin sehän on jo osa matkaa ja siispä aika hauskaa puuhaa:)

      Poista
  2. Onnea onnea onnea!! :)
    Kiitos yksityiskohtaisesta synnytystarinasta... oma synnytys lähenee ja kaikenlaiset synnytyskertomukset kiinnostavat kovasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo ahmin itsekin kaikki mahdolliset synnytyskertomukset sillon kun alkoi synnytys lähestyä, niitä oli niin kiva lueskella!

      Poista
  3. Paljon onnea!
    Silmäni kostuivat hieman lukiessani blogikirjoituksiasi, vaikka itse olen lapsia haluamaton homomies ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja kiva että oot tykännyt lukea:)

      Poista
  4. Onnea vauvasta! <3 ihan triviaalikysymys tuli mieleen, että minkä pituinen A on ? :D siis ihan vaan kun katsen noita raskauskuvia ja mahan kokoa niin pohdin jotenkin mittasuhteita ja vatsan kokoa. Sori jos on tyhmä kysymys :) ihan vaan hölmöst'ä uteliaisuudesta kysyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha:D Joo tottahan toi että helpompi hahmottaa mahan kokoa kun tietää pituuden! A ei muista tarkkaa mut se on aika keskipitunen, n. 167cm pitkä:)

      Poista
  5. Täällä jo malttamattomana odotellaan kuinka teidän arki on lähtenyt käyntiin pikkuisen kanssa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe:D Joka päivä tarkoituksena on kirjottaa kun juttuaiheitakin pyörii päässä mut mystisesti se aika vaan päivistä katoaa johonkin! Sitten onkin ilta ja sitä miettii että koska pääsis nukkumaan! Ihan jännää tää vauva-arki siis! Mut juttua on tulossa kyllä :)

      Poista

Blog Design by Get Polished