keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

19.-20. rv. Rakenneultra.

Tänään on hyvä päivä. Itseasiassa erinomainen! Aurinko paistaa ja kevät näyttää tulleen. Raskaus on tullut puoliväliin (oho ja jee) ja rakenneultra on nyt ohi! Varmaan sanomattakin selvää että jännitti taas aika reippaasti. Onneksi tässä on nyt ollut pari todella kiireistä viikkoa joten ultra-ajatukset on voinut hyvillä mielin työntää vähän taka-alalle ja keskittyä muihin juttuihin. Raskauden puolesta näillä viikoilla ei mitään uutta ihmeellistä ole ilmennyt, lähinnä vaan just tätä ultran odottelua.

Tää aamu ja aamupäivä on mennyt juostessa postissa, apteekissa ja neuvolassa, lähetellessä sähköposteja ja soittaessa puheluita. Iltapäivällä ollut ultra-aika tuli siis hyvin nopean tuntuisesti eikä turhaan stressailuun jäänyt aikaa. Mentiin A:n kanssa yhtä matkaa ja tällä kertaa säästyttiin aikataulusekoiluilta ja muulta toheloinnilta mitä viimeksi oli. Päästiin sisään peräti etuajassa joten ei ehditty pitkään istuskelemaan. Nyt kun liikkeitä on säännöllisesti tuntunut ei tarvinnut huolehtia sykkiikö sydän. Tuntui se silti kivalta nähdä heti ensimmäisenä toiminnassa. Syke oli 150:n luokkaa. Sitten tarkistettiin tietenkin rakenteet alkaen aivoista ja edeten siitä alaspäin. Kaikki oli täysin normaalsti ja vihdoin kun vauva suostui suoristamaan jalkansa ja saatiin nekin tarkistettua pystyi kunnolla huokaisemaan helpotuksesta. Sen jälkeen loppu oli pelkkää hymyä. Tyyppi touhuili kovasti eikä tahtonut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Saatiin kuitenkin hienot sivuprofiilikuvat mukaan ja onnekseni voin todeta että pikkupulla ei näyttänyt yhtään siltä omituiselta noita-akalta jota np-ultrassa säikähdin:D Painoarvio on 330g, joten ihan oikea määrä. Muutenkin kaikki mitat vastasivat sitä mitä niiden viikon sisään pitäisikin. Lopuksi ultraaja sitten vielä kysyi sen kysymyksen ja vastattiin kyllä. Toisin kuin L, joka piti jalat tiukasti ristissä, tämä kaveri levitteli haarojaan sen verran reteästi että saatiin varsin varman oloinen arvio sukupuolesta. Ja kertoisiko sen tässä? No toki:D

On muuten jotenkin varsin omituinen tunne tietää. Viime raskaus ja tämän raskauden ensimmäinen puolikas ollaan totuttu olemaan epätietoudessa. Olihan siinä jännityksessä omaa taikaansa, vaikken olisi välittänyt sitä tällä kertaa jatkaa synnytyssaliin asti. Siinä kun odoteltiin mikä vastaus ultraajan suusta tulee, ehdin miettiä miten reagoisin kumpiinkin uutisiin. Olisin molemmista onnellinen. Kun vastaus sitten tuli alkoi melkein itkettää. Huoneesta lähdettyämme en sitten enää osannut pidätellä kyyneleitä. Sen jälkeen tuli rauhallinen fiilis. Hillitön jännitys ja odotus jotenkin laantui ja sen jälkeen on vain pystynyt olemaan. Sukupuoliuutisilla on siis yllättävän suuri vaikutus enkä osannut ennakoida sitä alkuunkaan! Mutta nyt kuitenkin, kuva sen kertokoon:


Meille on siis tulossa toinen tyttö! Aivan ihanaa! A oli niin varma siitä että meille tulee poika että oli ensimmäisen vartin vaan ihan hämillään. Mäkin oon stressannut pojalle nimeä positiivisesta testistä alkaen ja varsinkin sen ekan ultran jälkeen kun olin varma että poika tulee. Heti kun saatiin loistava nimi keksittyä hälveni poikajännityskin:D Tytölle meillä on siis ollut nimi valittuna jo viime kesänä. Mä itseasiassa ostin meidän Lanzaroten matkalta L:lle sellaisen ruusukullan värisen koristeen missä lukee sen nimi ja ostin riskillä myös toisen samanlaisen sillä valitulla tytön nimellä. Ajattelin että jos tulee tyttö niin kiva että molemmille on omat nimikoristeet ja toisaalta jos tuleekin poika niin voin niellä sen vajaan neljän euron tappion:D Kävi viime perjantaina myös niin että Kappahlilla oli kaikki -30% ja lisäksi lastenvaatteet ota 3 maksa 2. Oli sen verran hyvä tarjous ja aivan syötävän suloisia vauvan vaatteita että sorruin ostamaan riskillä. Vähän sen sortin vaatetta siis että ajattelin palauttaa jos saadaan poikauutisia. Mutta eipä nyt sitten onneksi tarvitse palautella! Hah, ehkä mulla kuitenkin joku vaisto sanoi että tyttö tulossa. Kertaan vielä tähän loppuun ettei kenellekään tule halua vetäistä hernettä nenään, että meille molemmille oli siis aivan se ja sama tuleeko tyttö vai poika.

No nyt tietysti ollaan jo 20 viikkoa takanapäin ja vauva "suuren tacon kokoinen". Mitä se sitten tarkoittaakaan. Päästä varpaisiin kuitenkin sellaisen 25cm, iso jötkäle jo!

Niin jännää! L:stä tulee isosisko ja se saa pikkusiskon. Meidän perheeseen tulee toinenkin lapsi. Ja sillä on selvästi A:n nenä (kuten L:lläkin):D Nyt sitten vaan odotellaan elokuuta! Sitä ennen tässä on vielä muutama suuri muutos. Ensi maanantaina mä aloitan työt. Tän kanssa on nyt tosiaan ollut aika säätöä, mutta nyt tarjoutui sellainen tilaisuus josta ei voinut kieltäytyä. A jää varhennetulle äitiyslomalle ja sitä ennen se pitää kesälomat, joten se on jäämässä toukokuun puolivälissä sitten kotiin. Siihen asti L:ää hoitaa mun vanhemmat. Elämä tuntuu tällä hetkellä hymyilevän ihan sitä leveintä hymyään, kun kaikki näyttää järjestyvän parhain päin:)

10 kommenttia :

  1. Mukava kuulla tyttöuutisista,onnea ! Meneepä aika tosi nopesti kun teidän raskaus jo puolivälissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah no niinhän se kyllä tuntuu vauhdilla menevän, jopa meidän mielestä! Yleensä vain muiden raskaudet tuntuu etenevän hurjaa vauhtia, mutta nyt on omastakin mennyt eka puolikas ihan hujauksessa!

      Poista
  2. Ihana, että kaikki oli hyvin ultrassa! Onnea tyttölupauksesta. :)

    VastaaPoista
  3. Suuret onnet teille tyttölupauksesta ja erityisesti siitä, että bebellä kaikki on hyvin! <3 Me jännätään vielä huomiseen meidän rakenneultraa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että kaikki oli hyvin! Ja ihanaa että teilläkin oli kaikki hyvin! Vai meinaa se epeli pitää teitä nyt jännityksessä, ihan niinkuin L. Jotenkin siinä ekalla kerralla se kestettiin mutta nyt olin kyllä ihan älyttömän kärsimätön tietämään sukupuolen. Jos ei oltais saatu sitä tietää niin oltais varmaan menty vielä yksityiselle kurkkimaan jos se olis selvinnyt:D

      Poista
  4. Oi ihanaa että kaikki ultrassa hyvin ja onnea tyttölupauksesta! Suloisia ostoksia :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa että kaikki oli hyvin ja onnea! :) Tämä kirjoitus kuvastaa hyvin meidänkin tuntoja rakenneultran jälkeen, oltiin kyllä todella hämillämme ja helpottuneita ja onnellisia kun selvisi että kaikki on hyvin ja tyttö on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On se kyllä niin mahtava tunne kun tässä kohtaa saa hyviä uutisia! Teillähän ei enää paljoa olekaan jäljellä, tsemppiä vikoihin kuukausiin:)

      Poista

Blog Design by Get Polished