Toinen ensikäynti

Eilen oltiin Väestöliitolla ensikäynnin merkeissä. Jännitti mennä sinne ja olo oli matkalla melkeinpä vähän hermostunut. A:n äiti oli katsomaan L:ää sen aikaa jotta päästiin molemmat mukaan. A lähti töistä aiemmin ja hyppäsi samaan ratikkaan mun kanssa ja sitten mentiin. Ei oikein oltu etukäteen mietitty että mitä tuolla puhutaan ja kysellään ja yhtäkkiä siinä matkalla tuli vähän paineita että mitäs jos ne tykittää kamalia kysymyksiä tai käskee meidät uudestaan psykologin juttusille. Tiedettiin kyllä että tää uusi lääkäri on ihan mukava mutta siitä on silti 2,5 vuotta kun ollaan se viimeksi tavattu. Silloin ekan kierroksen lääkäri suhtautui vähän penseästi naispareihin ja ensikäynnillä saatiin kuulla esim kuinka lapselle tulisi jäämään ikuinen isän kaipuu. Tuntui että jouduttiin todistelemaan että meidän lähipiiristä löytyy tarpeeksi miehen malleja! Ekalla kerralla tollaiset sai suodatettua aika hyvin koska oli vaan niin innoissaan, mutta nyt oli sellanen fiilis et koska ollaan jo vanhempia ja tiedetään ettei tässä mitään isänkaipuuta ole niin ei kyllä olis jaksanut kuunnella tollasia juttuja.

Onneksi niitä ei tällä kertaa tullut. Lääkäri oli melkein puoli tuntia myöhässä mutta itse käynti ei kovin kauaa kestänyt. Aluksi juteltiin vähän edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä sekä tämän hetken kuulumisista. Sitten ryhdyttiin tekemään hoitosuunnitelmaa. Lääkäri sanoi ettei näe syytä ottaa nyt uudestaan verikokeita tai mitään alkututkimuksista vaan lähdetään suoraan liikkeelle inseminaatiolla ja voidaan käydä sitä ennen ultrassa jos näyttää että ovulaatio on osumassa viikonlopulle. Viime kerrallahan A:n ovis oli aina viikonloppuna ja inssit tehtiin lauantaina. Nykyään klinikka ei ole enää lauantaisin auki joten jos näyttää että ovis on silloin tulossa voidaan sitä lääkkeellisesti nopeuttaa ja tehdä inssi jo perjantaina. Sunnuntaiovis meinaisi että kierto jää kokonaan välistä. Jaiks.

Lääkäri myös totesi että eka inssi voidaan tehdä vaikka jo heti uudesta kierrosta. Sen pitäisi alkaa ihan päivänä minä hyvänsä joten eka inssi voiskin olla jo parin viikon päästä, jännää! Oltiin ajateltu vasta seuraavaa kiertoa mutta katsotaan nyt että mille viikonpäivälle ovis meinaa tulla. Jos se näyttäisi osuvan kivasti arkipäiville niin sitten varmaan mennään inssiin jo nyt koska olis kiva vältellä sitä lääkkeillä tehtyä irrotusta. Uusi raskaus voi kuulemma alkaa nopeammin tai hitaammin, siihen ei vissiinkään aiempi raskaus ja nopea raskautuminen vaikuta. Voi olla että alitajuisesti toinen yritykerta on sellainen että jos ei tärppää tuntuu erityisen pahalta. Vaikka järjellä tietysti ymmärtääkin että vaikka viimeksi jo tokalla onnistui niin ei se tarkoita että nytkin onnistuisi.

Silloin kun L:ää lähdettiin yrittämään ajateltiin ettei sen ole väliä onko sisarukset keskenään biologisesti sukua täysin vai vain puoliksi. Eikä erityisemmin ajateltu raskauden aikanakaan aihetta. Meiltä jäi siis silloin siittiöt varaamatta toista lasta varten. Taisi olla viime vuoden kesänä kun asiaa alettiin uudestaan ajattelemaan ja tultiin siihen tulokseen että olis kuitenkin mukava että sisarukset olisi mahdollisimman samasta puusta veistetty ja päätettiin soittaa klinikalle jos vielä voitaisiin varaus tehdä. Onneksi olkia oli hyvin jäljellä ja varaaminen onnistui. Ei se nyt mikään katastrofi olisi ollut vaikka nyt jouduttaisiin käyttämään eri luovuttajaa mutta mukavaa että saatiin sama. Ja ainakin on tieto että tän luovuttajan siittiöistä A voi raskautua:D

Nyt kun projekti "pikku sisarus" on kunnolla polkaistu käyntiin on alkanut vähän jännittämään. Oon taas lueskellut blogeista raskausjuttuja ja huomannut että tällä kertaa kiinnostaa erityisen paljon toista lastaan odottavien jutut. Koska nyt ei enää ole kyse pelkästään meistä kahdesta vaan myös siitä miten L otetaan mahdolliseen odotukseen mukaan ja miten selviää raskausoireista kuten väsymyksestä kun ei voikaan vaan nukkua aina kun huvittaa. Tai lääkärikäynneistä joille ei varmasti aina päästäkään yhdessä. Ei edes ole sanottua että mä pystyn lähtemään jokaiselle inssikerralle mukaan koska ei välttämättä saada L:lle hoitajaa eikä sitä voi mukaankaan ottaa. On kyllä jotenkin aika epämukava ajatus etten pääsisi mukaan tilaisuuteen missä meidän lapsi mahdollisesti saisi alkunsa! Toivottavasti se järjestyy. Voi että kun viimeksi oli kyllä helppoa kaikki!