Round two

Siinä niitä nyt sitten taas olisi. Nimittäin ovulaatiotestejä!

Meille on aina ollut selvää että halutaan enemmän kuin yksi lapsi. Mieluiten kaksi ja välillä on varovaisesti pohdittu kolmeakin (mutta päädytty aina siihen kahteen). Ikäerosta ollaan ajateltu että pieni olisi hyvä, sellainen 2 vuotta tai maksimissaan 3. Keväällä sitten tajuttiin että jos haluaisi toisen lapsen kahden vuoden ikäerolla pitäisi jo tulla raskaaksi. Tuntui AIVAN hullulta ajatukselta, L oli itsekin vielä niin pieni eikä kummallakaan missään nimessä ollut sellaista fiilistä että jaksaisi ajatella toisen lapsen yrittämistä. Silloin joutui pohtimaan uudestaan että kuinkas monta lasta me edes halutaankaan? Onko yksi kuitenkin ihan riittävästi? Me ei kumpikaan olla koskaan oltu mitään vauvakuumeilijoita, ollaan vaan toivottu lasta. Nytkään ei mitään vauvakuumetta ole iskenyt mutta kesän lopulla alkoi tuntua että toinen lapsi olisi ihana lahja. Haluttaisiin kuitenkin että L saisi sisaruksen. Meillä molemmilla on sisaruksia joten tuntuisi kivalta että L:kin saisi.

L viikon ikäisenä

Päädyttiin jälleen siihen että ikäeroa ei saisi olla yli kolmea vuotta, mikä tarkoittaisi raskautumista viimeistään huhti-toukokuun vaihteessa. Mietittiin sitten mikä olisi hyvä ajankohta yrittämiselle, tällä hetkellä asiat ei enää ole niin yksinkertaisia kuin silloin 2,5 vuotta sitten. Etenkin taloudelliselta kantilta koska hoidot maksavat kuten nykyinen lapsiperheen elämäkin. Aiemmin kun oltiin vain me kaksi niin hoidot ei tehneet niin isoa lovea kuukausibudjettiin. Lisäksi vauvan yrittäminen vaatii aikaa ja energiaa eikä sellaista oikein löydy jos on muutenkin sata asiaa meneillään. Yllättäen tultiin mietinnöissä siihen tulokseen että hyvä ajankohta olisi aloittaa tänä syksynä! Naispareilla pyörät lähtee vähän hitaammin pyörimään kuin heteropareilla joten ovistestit tuli hankittua heti jotta ehditään pari kiertoa kokeilemaan ja opettelemaan ajoitusta. Ja muistelemaan miten testit toimii:D Lokakuun puolivälissä olisi sitten tarkoitus mennä ekaan inssiin. Aikataulu tuntui siis aikaistuvan kertaheitolla reippaasti koska alkukesästä ei vielä oltu tehty mitään suunnitelmia. Mutta nyt me ollaan valmiita, koko perhe.

Toisaalta kaikki on palautunut nopeasti mieleen, toisaalta toi aika tuntuu hyvinkin kaukaiselta. Ennenkaikkea tuntuu kuitenkin tosi oudolta ja jännältä että tässä sitä taas ollaan! Samojen asioiden äärellä kuin muutama vuosi sitten! Viimeksi raskautuminen tapahtui helposti jo toisella yrityksellä ja koko raskaus meni mallikkaasti tuloksena ihana, terve vauva. Tarkemmin ajattelematta tulee vähän sellainen automaatio että niin menis nytkin. Mutta ei se välttämättä mene ja kaikki riskit on edelleen olemassa. Niitä on tässä joutunut vähän palauttelemaan mieleensä ettei realiteetit pääse hämärtymään. Voihan olla että nyt ei meinaa tärpätä sitten millään. Voi olla että A:n ovulaatiot osuu jälleen aina lauantaille kuten viimeksi, mutta nykyisin klinikka ei ole lauantaisin auki eli ajoitus voi mennä pieleen. Puhumattakaan ziljoonasta muusta syystä mikä voi mennä vikaan ja olla syynä ettei raskautta ala kuulua. Itse raskauskin voi olla vaikea tai päättyä keskenmenoon. Nämä riskit täytyy taas hyväksyä kun päättää lähteä yrittämään. Täytyy hyväksyä se että tällä kertaa saattaa edessä olla henkisesti rankka kokemus josta on kuitenkin selvittävä siten ettei se välity L:lle.

Viimeksihän aloin kirjoittaa blogia siinä vaiheessa kun maaginen 12 viikkoa oli melkein täynnä joten asian sivuun päästiin heti kiinni. Nyt tää asia tulee näin aikaisessa vaiheessa ja siinä tietysti piilee se riski että jos toivottua tulosta ei tule niin se näkyy sitten täälläkin. Koska en halua että blogissa olisi kuukausitolkulla ovis-inssi-nega -kierteen kuvaamista niin en välttämättä kirjottele kaikista yrityksistä jos sellaisia alkaa tässä kertymään. Halusin kuitenkin tulla tällä kertaa tänne jo tässä vaiheessa hihkumaan enkä vasta sitten jos/kun jotain tulosta saadaan:D

Noh, nyt ollaan realiteetit mielessä ja intoa täynnä! Ensikäynnin aika on reilun kolmen viikon päästä ja sillon tehdään hoitosuunnitelma. Meille tulee nyt eri lääkäri kuin viimeksi, tai tää on tehnyt sen ekan inssin meille että silleen on tuttu ja tiedetään että on tosi mukava tyyppi. Se aiempi lääkäri on jäänyt eläkkeelle. Meidän reaktio siihen oli että JESS! Se ei nimittäin ollut mukavimmasta päästä ja tuli kyllä vahvasti esille ettei tainnut kannattaa naisparien hedelmöityshoitoja ollenkaan... Tällä kertaa edessä on vähemmän käyntejä kun todennäköisesti ei tarvitse käydä psykologin haastattelussa tai tehdä verikokeita. Ensikäynnillä ehkä jo ultrataan ja kartoitetaan kiertoa ja tässä tapauksessa seuraava käynti olisikin heti inssikäynti. Sopii meille hyvin ja kukkaro kiittää!

Kuukauden iässä