Jännitystä ja kuulumisia

Mä en muistanut että se on tällaista! Piinapäivät ovat siis alkaneet. 9h sitten:D 14 pitkää päivää edessä ja huomasin jo nyt eksyväni sivulle joka oli otsikoitu "how to survive the dreaded two-week wait". Muistelen että viimeksi osattiin ottaa suhteellisen rauhallisesti, nyt ei tunnu yhtään rauhalliselta! Olen jo melkein päättänyt että täytyy tehdä testejä taas etuajassa vaikka typeräähän se tavallaan on. Viime kerralla kuitenkin saatiin plussa jo 3 päivää ennen virallista testipäivää ja se tulos piti kutinsa. Saattaa tiestysti olla että jos raskaustuntemukset on sillon 10 päivän päästä täysin olemattomat ei ole niin kovaa intoa testatakaan. Kun L sai alkunsa niin silloin oli jo kaikenlaisia tuntemuksia ennen kuin oli edes plussaa saatu!

Viime päivinä fiilikset on menneet vähän vuoristorataa. Eilen saatiin aamulla ovistestiin plussa ja päivällä oli tosi innostunut olo. Tehtiin illalla testi uudestaan ja se olikin jo negatiivinen. Alkoi sitten huolestuttamaan että ajoitus menee pieleen. Aamulla olin jo varma että on liian myöhäistä. Tänään lääkäri sitten ultrasi ja sanoi että munasolu on kyllä irronnut jo muttei tiedä millon. Ajankohta vaikutti kuitenkin ok:lta eli ehkä tässä on mahdollisuuksia! Sen jälkeen innostus on taas noussut pintaan. Tiedetään että mahdollisuudet onnistua on todella pienet mutta siltihän sitä toivoo kovasti että onnistaisi. Varsinkin kun seuraava kierto jää todennäköisesti välistä koska ollaan lähdössä viikoksi Kanarialle. Tosta tulee L:n eka oikea ulkomaanreissu ja eka kerta lentokoneessa joten jännitettävää riittää siinäkin!

On muuten ihanaa päästä lomalle aurinkoon! Sen jälkeen kun alettiin yrittämään lasta on ulkomaanmatkat ymmärrettävästi vähentyneet. Ensin lomakassa hupeni hoitoihin ja sen jälkeen vauvan tarvikkeisiin ja lapsiperhe-elämään. Jos meidän Pariisin häämatkaa ei lasketa niin lomasaldo on aikalailla nolla vaikka aiemmin käytiin muutamallakin reissulla joka vuosi!

Viime viikolla saatiin vähän tympeitä uutisia. Oltiin menossa hakemaan passia L:lle poliisilaitokselta tota reissua varten ja A saapui paikalle myöhässä. Me oltiin sitten jo aloiteltu virkailijan kanssa papereiden täyttäminen. Ihmettelin että mihin mä laitan allekirjoitukseni kun paperissa oli huoltajan kohdalla vain A:n tiedot. Virkailija sitten sanoi että ei väestötietojärjestelmässä ole kuin yksi huoltaja merkattuna, A. Tuli pienoinen järkytys! Myönteinen päätös adoptiosta saatiin 1.5 vuotta sitten ja tässä kohtaa selviää että virallisessa rekisterissä mä en ole L:n huoltaja! Ajatella jos tää olis tullut ilmi harmillisemmissa merkeissä ja multa olis evätty tietoa L:stä sillä perusteella etten ole huoltaja. Vaikuttaisi siltä että käräjäoikeudesta ei koskaan oltu muistettu lähettää sitä päätöstä maistraattiin! A on nyt hoitanut asiaa ja soitellut ympäriinsä ja nyt on käräjäoikeuden arkistoista paperi kaivettuna ja toivottavasti jo lähetettynäkin maistraatille jotta saadaan tuo virhe korjattua. Jotenkin tosi tyypillistä mun tuuria että käy jotain tällaista:D

L on viime viikkoina kasvanut ja kehittynyt huimasti. Pituutta on yhtäkkiä venähtänyt 5cm vaikka koko kevään aikana tuli vain pari senttiä. Puhuminen menee lujaa vauhtia eteenpäin, enää ei edes pysy kärryillä mitä kaikkia sanoja L osaa ja ensimmäiset mini lauseetkin se on jo sanonut! Ensimmäinen "lause" oli kun puettiin ulkovaatteita eteisessä ja laitoin huivia kaulaan, mihin L totesi "mamma huivi". Sen jälkeen se on mm. pyytänyt avaamaan kaapin "kaappi avais" ja kertonut että pappa oli käymässä "pappa kävis". Useiden sanojen loppuun tulee s. Joka päivä tulee vähintäänkin yksi uusi sana käyttöön. Äiti on ollut yllättävän vaikea L:lle vaikka luulis sen olevan suht helppo, ainakin verrattuna esim sanoihin tikkaat tai uidaan joita L käyttää. Vihdoin viime lauantaina se kuitenkin oppi sen ja ilahdutti meitä huutelemalla heti herättyään sängystään äitiä.

L vaihtoi noin kuukausi sitten pinnasängyn isojen tyttöjen sänkyyn koska apinamainen kiipeily pinniksestä alkoi huolettaa meitä. Päätettiin että nyt vältetään tilanne missä sänkykaupoille riennetään paniikissa sen jälkeen kun L on ensin tullut pinniksestä pää edellä alas. Ja onneksi ehdittiinkin! L oli uudesta sängystään tosi innoissaan, on varmasti mukavaa päästä kiipeämään itse sinne ja pois. Ajateltiin että aluksi menee varmaan viikko silleen että se ei suostu käymään nukkumaan vaan nousee jatkuvalla syötöllä pois sängystä ja saadaan sitä sitten kiikuttaa sinne 150 kertaa. Onneksi näin ei käynyt, vaan neiti jäi heti ekalla kerralla varsin tyytyväisenä uuteen sänkyyn nukkumaan!