Unikoulu

L on aina ollut huono nukkuja. Vauvana laskettiin jokainen pienikin unipätkä yhteen että saatiin tarkistettua että vähimmäismäärä unta tulee täyteen. Juuri ja juuri tulikin, sen 8-10 tuntia vuorokaudessa. Koska nukkuminen oli vaikeeta tyydyttiin nukuttamaan sitä siten miten se suostui nukahtamaan. Eli tissille. Se oli todennäköisesti ensimmäinen suuri virhe. Keväämmällä huomattiin onneksi toinenkin nukutuskeino, nimittäin vaunut. Iltapäiväunet nukutettiin sitten aina vaunuun, ainoa vaan että koko unien ajan piti kävellä. Jos vaunut pysähtyi, heräsi L heti. Samoin kävi jos ulkoa meni sisään kuten kauppaan. Kesällä saatiin onneksi sen verran armoa että unet sujuivat pysähtyneissäkin vaunuissa, kunhan käveli sen aikaa että L ehti nukahtaa. Päiväunet jatkui samanlaisena syksyyn asti jolloin A meni töihin eikä aamupäivän unia voinut enää nukkua sisällä. Vein sitten kahdesti päivässä ulos vaunuihin nukkumaan. Aika pian L alkoi kuitenkin tiputtaa iltapäivän unet pois ja päivässä riitti 1.5h unet 10-12 välillä. Talven ja flunssakierteen sekä sairaalareissujen seurauksena ulkona nukkuminen joutui kuitenkin pannaan ja rattaat siirtyi kylppäriin. Siellä sitten heijattiin L:ää ees ja taas kunnes se nukahti. Tammikuussa kun L oli oppinut kävelemään ja liikkuminen sujui muutenkin miten päin vain, se alkoi nousemaan ylös myös rattaissa. Se nukkumismuoto muuttui siis liian vaaralliseksi ja aloin opettamaan L:ää nukkumaan päiväunet omassa sängyssä. Viikossa se alkoi onneksi onnistuakin.

Iltaisin ja öisin A edelleen nukutti tissille koska muut keinot ei onnistuneet. Tassuttelu unikouluakin yritettiin muttei se onnistunut kun L sairastui heti ekana yönä flunssaan. Tässä kohtaa saatiin kuitenkin siirrettyä L:n sänky sen omaan huoneeseen koska mun yölliset yskimiset, nenän niistämiset ja muut flunssaoireet häiritsi sen unta entisestään. A nukkui viikon patjalla L:n huoneessa mutta ei L ollut omaan huoneeseen siirtymisestä moksiskaan. Flunssakierre aiheutti että heräilyt, joita vielä ennen syyskuuta oli ollut 2-3 yössä, tihenivät pahimmillaan tunnin väleihin. Vaikka sairastelusta selvittiin, jatkuivat tiheät heräilyt. Vuoden vaihteeseen mennessä ne olivat harventuneet 3-6 kertaan yössä eli edelleen mentiin parin tunnin unipätkissä. Kohtalaisen raskasta etenkin A:lle joka joka kerta joutui kampeamaan itsensä sängystä imettämään ja aamulla menemään töihin. Sitten se sanoi että 1-vuotiaaseen asti L saa olla vauva, mutta sen jälkeen maitohanat menee kiinni. Imetyksen lopettaminen sovittiin synttäreiden jälkeiselle viikonlopulle.

Mä kestän todella huonosti L:n itkua ja pelotti kamalasti etten pysty unikoulua hoitamaan. Aika usein se tehdään siis siten että isä, tai tässä tapauksessa ei imettävä vanhempi, hoitaa sen. Vauva assosioi imettävän äidin maidon saantiin eikä unikoulu välttämättä sen vuoksi suju niin helpolla. Unikouluviikonloppuna mä kuitenkin sairastuin flunssaan ja A päätti toteuttaa unikoulun itse. Se patisti mua lähtemään yöksi kotoa kokonaan pois koska ei jaksa stressata sitä miten mä kestän L:n huutoa. Ei A:kaan sitä siis mitenkään hyvin kestä. Mä en kuitenkaan halunnut lähteä enkä halunnut että A työviikon päätteeksi ottaa vielä tollasen tehtävän mikä saattaa tarkottaa koko yön valvomista. Päätettiin siis siirtää unikoulu seuraavalle viikonlopulle.

Ensimmäinen yö.
Perjantai sitten koitti ja oltiin tietenkin hyvin jännittyneitä. Oltiin viikon aikana päädytty kuitenkin siihen että mä lähden yrittämään ja sitten kun en enää kestä A hyppää puikkoihin. Päätettiin että yritetään hämätä L:ää siten kuin A ei olis kotona ollenkaan. Ennen iltatoimia A sitten puki päälle ja me vilkutettiin sille heipat niinkuin työaamuina. Sitten mä syötin iltapuuron, tein iltapesut, luin iltasadun, sanoin hyvät yöt ja laitoin L:n nukkumaan. A lähti käymään kaupassa ja hiipi myöhemmin takaisin kotiin. Olin varautunut huutoon mutta sitä ei tullut. Pidin L:ää ensin hetken olalla heijaten ja laskin sitten sänkyyn makaamaan. Silitin hetken, pidin vielä kättä vähän aikaa sen päällä ja sitten irroitin. Hetken L pysyi paikoillaan mutta alkoi sitten yritykset nousta seisomaan. Laitoin sinnikkäästi sen takaisin makaamaan ja jossain kohtaa se sitten jäikin sinne. Ja nukahti! Eikä siinä mennyt kuin reilu tunti! Oltiin aika onneissamme vaikka tiedettiin että kohta L herää kuten tapanaan on. Arveltiin että sitten huutosirkus alkaa. Kolmelta yöllä (vasta) L sitten heräsikin. Menin ja silittelin sitä ja tunnissa se nukahti uudelleen. Ilman itkuja. Olin ihmeissäni ja painelin sänkyyn odottelemaan seuraavaa herätystä. Yllättäen se tuli vasta aamulla! Ekasta yöstä selvittiin siis vain yhdellä heräämisellä ja ilman huutoja!

Seuraavat kaksi yötä meni samalla kaavalla, yksi tunnin herätys. Alettiin myöhäistää A:n lähtöä siten että se oli mukana iltapuurolla ja pesuilla, loppujen lopuksi myös iltasatutuokiossa. Neljäntenä yönä L nukkui koko yön heräämättä, oltiin ihan mielettömän onneissamme. Viidentenä yönä tulikin sitten takapakkia ja se heräsi taas keskellä yötä kukkumaan, tällä kertaa kahdeksi tunniksi. Olin ihan varma että nyt se unikoulu vasta oikeasti alkaa. Mutta ei se alkanut. Seuraavat yöt mentiinkin sitten ilman herätyksiä. Reilu viikko unikoulun aloituksesta rohkaistuttiin sen verran että A sai kokeilla nukutusta. L pullikoi hieman enemmän mutta nukahti kuitenkin kiltisti ja nukkui yöt putkeen.

Näin jatkui 1.5 viikkoa. Olin huomannut että huoneesta alkoi kuulua päivä päivältä enemmän kitinää ja jopa itkua, ja nukuttaminen kesti aina vaan pitempään. Yhtenä iltana A ei enää saanut L:ää nukahtamaan joten mä hyppäsin puikkoihin. Mulla oli tässä kohtaa kuitenkin vielä vankempi nukutuskokemus koska nukutin L:n myös joka päivä päiväunille täysin onnistuneesti. Itkua ja taistelua siitä seuras seuraavalle puolelle tunnille mutta sitten L nukahti. Kun juteltiin A:n kanssa nukutuksen jälkeen, selvisi että se on antanut L:n vähän pyörittää itseään. A kun ei ole niin paljoa L:n kanssa niin sille ei tietenkään ole myös niin helppoa erottaa tekoitkua oikeasta. Niinpä se oli antanut tekoitkusta huomiota mikä tietenkin johti siihen että L alkoi pelailemaan sen kanssa aikaa eikä suostunut nukahtamaan. Päätettiin että on parempi että mä jatkan nukutuksia muutaman päivän ainakin että saadaan L takaisin ruotuun. Se onnistuikin heti seuraavana iltana.

Tässä vaiheessa olin saanut päiväunikoulun siihen pisteeseen että laitoin L:n sänkyyn, peittelin sen, laitoin soittorasian päälle ja lähdin huoneesta. Sitten se nukahti sinne täysin kiltisti ja oikeastaan paljon nopeammin kuin mitä aiemmin kun istuskelin huoneessa odottamassa sen nukahtamista. Päätin että on aika ottaa sama metodi käyttöön myös iltaisin ja se onneksi onnistui mainiosti.

Nyt kuukautta unikoulun alottamisen jälkeen ollaan oltu jo jonkin aikaa vakituisesti niin onnellisessa tilanteessa että kumpi vaan meistä voi nukuttaa L:n ilta- tai päiväunille siten että laittaa sen sänkyyn, peittelee ja poistuu huoneesta. L sitten nukahtaa sinne itsekseen ja nukkuu täyden yön. Ja jos se herää kesken yön, se nukahtaa itsenäisesti uudestaan. En voi muuta sanoa kuin että on ihan sairaan IHANAA. Väsymys hellittää kun kykenee itsekin nukkumaan yhtenäiset yöunet. Tänään koettelin rajoja entisestään ja nukutin L:n mun vanhempien luona tavalliseen sänkyyn (laitettiin sängyn viereen tuolit estämään tippumisen). Se onnistui loistavasti! Eli enää meitä ei myöskään ole sidottu kotiin päiväunien ajaksi!

Nykyisin A hoitaa iltatoimet koska siten se saa viettää töiden jälkeen enemmän aikaa L:n kanssa. Iltasatu luetaan yhdessä siten että L istuu mun sylissä, ja sen jälkeen L pyytää päästä A:n syliin eli toivoo että A laittaa sen nukkumaan. Hetken halituokion jälkeen A lähtee huoneesta ja L jää sinne kiltisti ja nukahtaa kun nukahtaa. Yleensä parissa minuutissa.

Usein kuulee sanottavan että unikoulu oli loppujen lopuksi niin helppo että olisi pitänyt pitää se jo paljon aiemmin. Mä en ole sitä mieltä, mun mielestä me pidettiin unikoulu just oikealla hetkellä ja oikeanlaisena. Jos sitä olis yritetty aiemmin, se tuskin olisi onnistunut näin helposti ja hyvin. Ajoitus oli just oikea ja ennenkaikkea sellainen että L oli valmis luopumaan yösyötöistä ja imetyksestä ylipäänsä. Sen ansiosta me säästyttiin ilman mainittavia itkuja tai yöheräilyitä, ja tää on ehdottomasti kevyin unikoulu minkä oon kuullut kenenkään käyneen läpi.