lauantai 6. toukokuuta 2017

Kuudes kuukausi ja astetta isompi ostos

Jestas sentään, nyt joutuu kyllä toistamaan tän kliseen ajankulusta, mutta huh huh kun se etenee vauhdilla! Miten tässä on kuukausi päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituksesta, en tiedä. Melkein alkaa huolestuttamaan ehtiikö tässä edes nauttia koko raskaudesta kun päivät, viikot ja kuukaudet vaan vilisee silmissä. Mä olen edelleen siinä vaiheessa että mitä, ollaanko me tosiaan raskaana! Mutta tällä viikollahan paukkuu nyt jo sadan päivän raja. Eikä edes sata päivää raskaana, vaan sata päivää jäljellä!

Tossa mahassa näyttäisi kyllä niinkuin olisi "muutamakin" hampurilainen..

Tässä ajankulun kunniaksi eka mahakuva. Kuten sanottu, on kumpu tällä kertaa suurempi kuin viime raskaudessa. Veikkaan että tässä on nyt se kuuluisa tilanne, missä kohtu on eteenpäin kallellaan ja vatsa sen vuoksi tooooosi suuri. Ja siihen vielä päälle että toka raskaus menossa. Painoa ei ole tullut vielä kuin noin kahden kilon verran, mikä on tietysti erinomaisen hyvä raskausdiabetes huomioiden. A on pitänyt ruokavaliosta hyvin kiinni eikä arvojen ylityksiä ole montaakaan tullut. Muutaman viikon päästä rasituskoe tehdään uudestaan ja on erittäin kiinnostavaa nähdä ovatko arvot muuttuneet minkä verran.

On se taas jännä juttu huomata miten eri tavalla tähän vauvan odotteluun suhtautuu tokan kohdalla. Lueskelin omia blogihöpinöitä L:n odotuksen ajalta ja pisti silmään että tässä kohtaa meillä oli jo pinnasänky koottuna makkarin nurkassa odottamassa. Muistin sitten että halusin kokeeksi kasata sen sillon kun se hankittiin, enkä sitten heti jaksanut purkaa sitä. Kasaaminenkin oli ollut sen verran työlästä että ajateltiin että turha sitä on parin kuukauden päästä tehdä uudestaan joten annetaan sängyn olla paikoillaan kun ei se kerran edes ole tiellä. Hmm. Nyt ei olis tullut mieleenkään että olisin jaksanut vaivautua koekasaamaan uutta pinnasänkyä. Puhumattakaan siitä, että joku niinkin suuri kaluste olis jo nurkissa pyörimässä! Hah. Ekalla kerralla ei millään malttanut odottaa että saa laittaa vauvan tavarat paikoilleen ja tällä kertaa ei millään haluaisi laittaa niitä:D Saas nähdä kuinka lähelle laskettua aikaa menee ennenkuin pinnis, hoitopöytä ja muut on kasassa! Vai käykö tässä nyt niin että mä hiki hatussa kasailen niitä kun A on vauvan kanssa sairaalassa! Toivottavasti ei sentään. Mutta jotenkin tota tavaraa tuntuu olevan ihan riittävästi ilman että vauvankin tavarat laitettaisiin etuajassa paikoilleen.

Haluaisin kyllä taas ihan kamalasti että vauvalla olis oma huone. Sitä olis kiva laittaa kun sillon ne tavarat ei olisi niin tiellä. Ainoa minkä laittamista kovasti odotan, on vauvan vaatelipasto. Niihin pieniin vaatteisiin oon vaan niin hulluna että voisin ihan mieluusti viikkailla niitä jo omille paikoillensa. Tällä hetkellä kaikki mikä on L:n vanhaa on vielä varastossa laatikoissa. Ja kaikki mitä olen uutena ostanut on L:n huoneen lipaston laatikkoon tungettuna. Nyt sinne ei kyllä oikein mahdu enää mitään uutta. Meillä on tarkoitus tuoda meidän makkariin tällä hetkellä varastossa oleva 50-luvun hyllykkö/lipasto. Sille ei ole täällä kodissa ollut oikein käyttöä tai paikkaa mutta se on mulle hyvin tärkeä koska se on ollut mun isän huoneessa sillon kun se oli pikku poika. Nyt se saa sitten tulla taas sisälle. Lipasto on ajalleen tyypillisesti tiikkinen. Meidän sisustus taas on puolestaan hyvin vaalea. Oon vuosikaudet harkinnut sen maalaamista mutten ole raaskinut. Meillä on kyllä toinen 50-luvun lipasto jolla ei ole tunnearvoa, sen maalasin jo aikaa sitten valkoiseksi ja tykkään siitä paremmin niin. Nyt olen melkein rohkaistunut että isänkin vanha lipasto saa kesällä maalia ylleen. Joku hauska värikin voisi olla mukava, vauvalle kun tulee.

Mitä tulee noihin L:n vanhoihin vaatteisiin varastossa, niin ne oli kyllä pakko kaivaa esille jo raskauden puolivälissä inventaariota varten (tai oikeammin ehkä fiilistelyä ja muistelua:D). Mutta sen jälkeen sulloin ne takaisin laatikoihin ja varastoon. Aika paljon sitä vaatetta tosiaan on säästössä, mutta osa on kyllä jo vähän kulahtaneempaa eikä välttämättä päädy käyttöön. Täytyy katsoa kunhan saan ne sitten joskus aikanaan pestyä ja silitettyä. Otin myös kuvat kaikista vanhoista ja uusista koottain jotta on helpompi katsoa mitä vielä tarvitsee ostaa. Tai mitä edes voi, esim koossa 56 housuja on jo kymmenet joten niitä ei edes saa hamstrata lisää vaikka tuliskin jotain söpöjä vastaan:D

Mahan kasvattelun lisäksi meidän arkeen on mahtunut lapsimessuilua (tietenkin), Lintsin avajaiset, neuvola (ei mitään uutta sillä osastolla), lisää flunssailua, A:n pääsiäisloma ja kaikenlaista pientä mukavaa arkipuuhaa. Vappu ehkä erottuu näistä pikkupuuhailuista aika selvästi. Sinänsä ei aattona tehty mitään kummempaa koska oli mun vuoro olla flunssassa, ja vappupäivänä oltiin simalla ja munkeilla mun vanhempien luona. Mutta aaton aattona tehtiin yksi vähän isompi ostos..


Tervetuloa perheeseen uusi metallinen jäsen! Sinua on kaivattu! Eli käytiinpäs vähän autokaupoilla ja päädyttiin tollaiseen farmari Aurikseen (tosin meille tulee musta). I-ha-naa. Tätä on totisesti odotettu. Monet arjen asiat sujuvat helpommin ja nopeammin auton kanssa. Monet asiat on sellaisia jotka vaikeutuisivat hyvin paljon toisen lapsen tulon myötä. Me ollaan nyt kuljettu hyvin paljon silleen että ollaan lainattu mun vanhemmilta autoa tai sitten mun isä on tullut meitä heittämään. Mutta eihän me enää mahduttais sen kanssa samaan aikaan autoon kun taakse tulee kaksi turvaistuinta! Puhumattakaan sukulointireissuista Poriin tai Kotkaan. Tietysti julkisia ollaan käytetty paljon ja tullaan käyttämäänkin pääasiallisesti edelleen, mutta toisinaan auto on parempi vaihtoehto. Kuten sillon kun kuumeista lasta pitäisi viedä lääkäriin. Tai kuten tossa muutama viikko sitten kun vapaapäivästä kului melkein neljä tuntia siihen että käytiin apteekissa ja mentiin mun vanhemmille. Piti siis kävellä apteekkiin, jossa huomattiin että resepti oli unohtunut (kissan lääkkeestä eli kela-kortti ei toiminut). Sitten käveltiin takaisin kotiin hakemaan resepti, päätettiin mennäkin toiseen apteekkiin jotta matka vähän nopeutuisi. Sitten käveltiin kilometri bussipysäkille. Odoteltiin vartti bussia jossa oli kurkku suorana huutava lapsi. L yritti nukkua päiväunia joten jouduttiin jäämään pois ja odottelemaan 20min seuraavaa bussia. Sitten apteekille ja siitä taas bussia odottelemaan ja kohti mummulaa. Hohhoijaa. Kaiken lisäksi L heräsi siihen huutoon just kun jäätiin bussista pois.

Eli päätettiin nyt ostaa itsellemme vähän mukavuutta ja aikaa:D

L:n valitsema vappupallo, Ryhmä hau on kova sana!

4 kommenttia :

  1. Hauska lukea kirjoitustasi, koska minulla on täsmälleen sama l.a. kuin sinulla, minullakin on raskausdiabetes ja ahdistus raskauden vilinästä hirveällä vauhdilla eteenpäin. Minullakin on toinen lapsi tulossa ja jo aivan valtava maha (tosin niin oli ensimmäisenkin kohdalla). Luen jatkossakin mitä teille kuuluu. Kaikkea hyvää odotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, onpas hauskaa tosiaan! Siirryn myös innolla sun blogia lueskelemaan! Kaikken kiinnostavinta seurata täysin samassa vaiheessa olevaa, saas nähdä kumpi pääsee ensin synnyttämään:D Leppoisia vikoja raskauskuukausia sinnekin!

      Poista

Blog Design by Get Polished