Niitä "ei niin hyviä" aikoja

Tällaista syksyä en kyllä ikinä osannut odottaa. Terveenä sitä tekee suunnitelmia ja miettii päässään kuinka pienessä syyssateessa keräillään karviaismarjoja ja omenoita, mutta ei tule ajatelleeksikaan että syksyllä sitä saa ihan varmasti flunssan. Ja vielä vähemmän sitä tulee ajatelleeksi että syksyllä saa sen flunssan ja vähän muutakin ja sitten sitä onkin yhtäkkiä ollut 2 kuukautta sairaana. Ja että kaiken lisäksi myös se pikkukaveri saa flunssan ja vähän muutakin ja sitten ollaankin molemmat sairaana jatkuvalla syötöllä. Mutta silleen meillä kuitenkin kävi. Että sellanen syksy!

A palasi töihin 1.9. ja pari päivää sitä ennen pikku L sairastui elämänsä ekaa kertaa flunssaan! Yö meni kitisten kun L ei pystynyt tukkoiselta nenältä nukkumaan tai juomaan maitoa. Me koitettiin A:n kanssa siinä parhaamme mukaan tiputella nenään suolaliuostippoja, imeä räkää nenä-friidalla ja antaa kuumelääkettä. Sillon tuntui että oli ihan kauheeta, mutta nyt tiedän että se oli aika pieni flunssa. Seuraavana päivänä mäkin sitten sairastuin flunssaan ja olin aika paniikissa kun A:n eka työpäivä koitti ja mä jäin kipeenä hoitamaan kipeetä lasta. Mutta ihan kivasti siitä buranan voimalla selvisi ja viikonloppuna sai sitten levätä. L:n flunssakin meni viikossa ohi joten seuraava viikko ei ollut niin paha enää kun ainoastaan minä olin sairaana.

Mä en kuitenkaan onnistunut millään paranemaan ja parin viikon päästä nousikin jo yli 38 kuumetta ja olo heikkeni entisestään. Myös L sairastui uuteen flunssaan ja parina päivänä A:kin oli kuumeessa. Mulla todettiin sitten mononukleoosi mikä on periaatteessa sellanen pitempikestoinen (voi mennä helposti 4-8 viikkoakin) ja voimakkaampioireinen flunssa. Mulla siihen sisältyi myös maksatulehdus ja muuta mukavaa ja tää kesti sellasen 6 viikkoa. Sen jälkeen ehdin olla pari päivää terve kun iski uusi flunssa koska vastustuskyky oli ton monon jäljiltä niin heikoilla. Uutta flunssaa en pystynyt kunnolla lepäämään pois joten päälle iski jälkitaudit; 39 kuumetta, ihan jäätävän kipee kurkku ja korva- ja silmätulehdus. Tää viimeisin flunssa iski myös A:han, joka sai korvatulehdusta lukuunottamatta saman setin jälkitauteja. Se alkaa nyt olemaan aika terve, mutta mä parantelen vielä. Vointi kuitenkin vihdoin antaa periksi tehdä jotain kuten kirjottaa blogia!

Samaan aikaan kun mulla on ollut noi monot ja muut, on L puolestaan sairastellut silleen että viikko kipeenä, viikko terveenä. Sillä on ollut flunssaa, korvatulehdusta ja silmätulehdusta sekä kahdesti ahtauttava keuhkoputkentulehdus. Niistä toi jälkimmäinen on se pahin huolen aiheuttaja. Ensimmäisellä kerralla kun se tuli tossa kuukausi sitten alkoi hengitys rohista ihan kamalasti ja hengitys muuttui raskaaksi. Lähdettiin kiikuttamaan L sitten lääkäriin missä siltä otettiin keuhkokuvat, verikokeet ja annettiin maskilla höyrynä astmalääkkeitä että hengitys helpottaisi. Saatiin myös kotiin sellasta astmassa käytettävää keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Parissa päivässä se auttoikin ja L parani. Tokalla kerralla ei mennyt niin helposti. Ensin L sairastui taas flunssaan, mutta parin päivän päästä alkoi hengitys taas rohista joten annettiin taas sitä keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Päivän aikana tilanne kuitenkin huononi eikä maksimiannostuskaan auttanut joten taas lähdettiin lääkäriin. Maskilla tuli jälleen lääkkeitä ja kotilääkityksen annostusta suurennettiin reilusti. Lisäksi kotiin määrättiin toisena inhalaattorilääkkeenä kortisonia. Näitä sitten illan aikana anettiin mutta L:n nukkumisesta ei tullut mitään kun hengitys vaan vaikeutui kokoajan. Pian oli taas maksimiannostus käytössä mutta ressukka ei vaan saanut henkeä kunnolla. Yöllä päätettiin sitten että ei auta kuin lähteä Lastenklinikalle näyttämään. Siellä ne yritti muutaman tunnin L:ää lääkitä ja hengitystä saatiinkin helpotettua mutta ei tarpeeksi joten niiden piti ottaa L sisään sairaalaan. 

Se oli kyllä aivan kamala yö. Seuraava päiväkin oli vielä kurja mutta onneksi L päästettiin iltapäivällä kotiin uusien lääkintäohjeiden kanssa (jälleen suurempia määriä lääkkeitä). Tää on se syy miksi A ja minä saatiin ne kamalat jälkitaudit kun jäi kokonaan yöunet väliin ja oltiin tietysti kamalan stressaantuneita ja huolissamme ja munkin piti kulkea edes ja takas sairaalan ja kodin väliä kun vain toinen vanhemmista sai jäädä sairaalaan yöksi. L:n hengitys jatkui vaikeena monta päivää ja on oikeastaan vasta nyt alkanut palautua normaaliksi, yli viikkoa sairaalayötä myöhemmin. Kortisonilääkitystä jatketaan vielä 2 viikkoa ja noi molemmat lääkkeet on sellaset että ne aloitetaan heti kun L sairastuu flunssaan koska sillä on alttius saada toi ahtauttava keuhkoputkentulehdus. Se tietää myös kohonnutta riskiä sairastua astmaan eli nää ei todella olleet hyviä uutisia... Lisäksi sairaalassa huomattiin viitteitä siitä että L:n yksi aukileista olisi alkanut luutua liian aikaisin. Jos näin on, joutuu L leikkaukseen. Sekin tietysti huolettaa.

Me ollaan tällä hetkellä aika väsyneitä. Henkisesti näihin huolestuttaviin uutisiin. Fyysisesti jatkuvaan sairasteluun. Henkisesti ja fyysisesti siihen että unet on nukuttu pari viime kuukautta 1-2 tunnin pätkissä. Sairaana L nimittäin heräilee kokoajan ja hakee huonoon oloonsa lohdutusta imemällä tissiä ja terveenä sille on jäänyt päälle toi heräily ja maidon vonkaus.

Onneksi L on kestänyt tän kaiken yllättävän hyvin. Vaikka silläkin on olo ollut varmasti ihan tosi kamala korkeassa kuumeessa, nuhassa ja kun happi ei kulje, se on silti jaksanut päivisin leikkiä ja nauraa. Se ei siltikään oo heittäytynyt itkupilliksi. Ollaan me tietysti tässä nyt kuultu enemmän itkua kuin sairastelua edeltäneiden 7 kuukauden aikana, mutta olis tää voinut olla vaikeampaakin. 

Muutaman asian opin näiden kuukausien aikana:

-Nenä-friida on aika onneton kapistus. Jos oikeasti haluaa räkää pois ja tehdä sen vieläpä silleen että lapsi on suostuvaisempi, kannattaa hankkia Baby-Vac, joka laitetaan suoraan kiinni pölynimuriin.

-Vaikka tuntuu että särkylääkesuppojen laittaminen vauvan peppuun on kamalaa kidutusta sille, se käy itseasiassa kuitenkin miljoona kertaa helpommin kuin nestemäisen lääkkeen antaminen (vaikka L jopa tykkäsi lääkkeestä aluksi!). Isommalle vauvalle on kuitenkin parempi antaa nestemäistä jotta teho olisi parempi.

-Terveysvakuutuksen hankkiminen on ihan must-juttu. Onneksi otettiin se ennen L:n syntymää, se on maksanut itsensä jo moneen kertaan takaisin.

-Lääkäriin kannattaa lähteä ton ikäisen kanssa aika herkästi. Sitä saattaa ajatella että "olenko mä nyt joku hysteerinen vanhempi jolle lääkärit nauraa", mutta sitten lääkärissä voikin käydä niin että äkkiarvaamatta lapsella todetaankin korvatulehdus tai sen pitää jäädä sairaalaan. Sillon on kiitollinen siitä että on ollut "hysteerinen vanhempi". Meilläkin L on välillä viety kolmesti viikon sisään lääkäriin!

-Ilman lapsia elävän sairastelu on helppoa. Sitä sillon mietti esim että "miten mä nyt muka jaksan tehdä itselleni ruokaa". Mutta nyt pitää tehdä ruokaa itselleen ja lapselle, joista jälkimmäinen syö viisi ateriaa päivässä, sitä pitää viedä ulos, leikittää ja halittaa ja itse voi levätä vain sen aikaa kun lapsi nukkuu. Silti sitä kummasti selviää päivistä! Enää mua ei samalla tavalla pelota että mitäs sitten kun pitää sairaana hoitaa L:ää.

-Varsinkin sillon kun lapsi ja vanhempi molemmat sairastaa, kannattaa kaikki turha tekeminen jättää väliin ja joustaa esim. siivousstandardeistaan. Sen sijaan kannattaa nukkua aina kun mahdollista, muuten ei ikinä saa levättyä tarpeeksi! Vaikka kuinka tuntuu tylsältä käydä nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa ja nukkua päiväunia sillon kuin sekin, se kannattaa.

-Ei ole tukiverkoston voittanutta. Sairastellessa lähimmäisten apu todella tulee tarpeeseen enkä vois olla enempää kiitollinen siitä kaikesta avusta mitä ollaan saatu.

Mä toivottavasti voisin pian kirjoittaa postauksen iloisemmista aiheista, vaikka siitä huikeasta kehityksestä mikä edellisen tekstin jälkeen on tapahtunut. Nyt vaan kaikkein eniten syksyn kuulumisia on määrittänyt nää sairastelut ja kymmenet lääkärikäynnit. Mutta kai senkin pitää jo hiljalleen helpottaa!

 

Neiti Aurinkoinen