Pikku L 7kk

Tällä viikolla napsahti minimurulla 7 kuukautta ikää täyteen, aika hurjaa! Kehitys on ihan mielettömän nopeaa ja kuukaudessa tapahtuu paljon. Välillä jopa viikossa. Kesä varsinkin tuntuu menneen nopsaan, ja kun katselee jotain videoita tai kuvia toukokuulta niin ihmetyttää että olipas L pieni, kun nyt se on jo niin paljon isompi ja taitavampi. Nyt vasta tosissaan huomaa kuinka lapsen saannin jälkeen näkee ajankulun. Itselle joku pari viikkoa tai kuukautta ei oo mitään eikä siinä ajassa muutu yhtään, mutta noin pienelle ihmisen alulle se on tosi pitkä aika, jonka aikana tapahtuu kehityksessä isoja harppauksia. Ja niitä on ihana seurata! Mikään ei oo niin mahtavaa kun nähdä miten L oppii uusia juttuja:)

Tuffa kävi L:ää moikkaamassa ja pitihän pikkumotoristin sen motskaria tietysti kokeilla!

Suurimmat muutokset kesän aikana on tapahtuneet liikkumisessa ja syömisessä. Ensin se vaan oli sellanen pötkylä joka makaili ja nojaili muhun sylissä istuessaan. Sitten yhtenä viikkona se vaan nousi siitä pystyyn istuma-asentoon ja oppi istumaan itsenäisesti! Se tapahtui niin äkkiä et ihmetyttää vieläkin! Ensin se vielä saattoi kaatua joten piti vahtia tarkkaan ettei muksahda pää. Sitten se huomas että voi ottaa käsillä vastaan ettei kaadukaan eteen tai sivulle. Tasapaino on kokoajan kehittynyt ja nykyään se saattaa pitkään istuttuaan satunnaisesti kaatua selälleen. Mutta osaa jännittää jo vatsalihaksilla silleen vastaan ettei vaan kaadu suoraan selälleen. Muutenkin liikkuminen on muuttunut ja tuettuna seisominen on kova juttu. Ryömiä tai kontata se ei oikein edelleenkään osaa, mutta kierii ja pyörii villinä ja osaa peruuttaa. Jostain syystä se yrittää liikkua eteenpäin uimalla:D  Se kyllä on viihtynyt vauvauinnissa tosi hyvin ja polskuttaa siellä minkä kerkee, se ei vaan vissiin tajua että kuivalla maalla liikutaan toiseen tyyliin!

Tässä kohtaa se osaa tehdä jo montaa asiaa samaan aikaan. Tänään aamulla seurailin sen leikkejä ja se rynkytti leikkikaarta jalallaan samalla kun heilutti toisessa kädessä helistintä ja toisella kädellä nappasi pallon käteensä. Kokoajan se myös jokelteli iloisesti joten varsinainen multitaskaaja tytöstä kuoriutunut! Liikkeet ylipäänsä on nykyään jo tosi hienosäädettyjä ja tarkkoja. Vimma istua ja olla mahallaan on niin kova että vaipanvaihdotkin pitää suorittaa näissä asennoissa, ei oo helpointa! L on jo niin vahva että kun se päättää kääntyä niin siinä ei sit mikään auta.

Mummulassa kesäpäivää viettämässä

A edelleen imettää L:ää, mutta lisäksi se on pari kuukautta opetellut syömään soseita ja puuroa. Hyvin maistuu suurin osa ruuista! Bataatti ja banaani ei ensin ollut mieleen mutta niistäkin se on alkanut tykkäämään. Nyt ei oikeastaan oo enää mitään inhokkia. Ehdotonta herkkua on broccoli, kukkakaali, vesimeloni ja tuoreet marjat! Ja puuro uppoo myös tosi hyvin. Ollaan syötetty sille puuroista kauraa, riisiä ja ruista. Ekan puuroiltapalan jälkeen toukokuun lopulla L nukkui täyden yön 8h! Sen jälkeen on muutamia kertoja ollut tollaset unet ja ekan ruispuuron jälkeen se posotti menemään yhtä kyytiä yli 9 tuntia. Alusta asti se on halunnut itse pitää lusikkaa kädessä ja tajuaa että se pitää laittaa ruokakippoon ja sitten suuhun. Ruuan otto kiposta ei vielä onnistu mutta hyvin se saa tähdättyä lusikan suuhunsa oikein. Toi ruokailupuuha on vaan ihan tajuttoman sotkuista! Syöttäjä, pöytä, lattia, syöttötuoli ja tietysti L on kaikki ihan ruuassa. Niinpä meillä käydäänkin nykyään suihkussa tai kylvyssä usein kolmekin kertaa päivässä. Ja sehän ei L:ää haittaa koska vedellä läträäminen kuuluu ihan sen lempi puuhiin.

Vauvauinti oli siis ihan nappivalinta harrastukseksi. Nyt syksyllä sillä alkoi myös muskari missä se on myöskin viihtynyt mielettömän hyvin. Se naureskelee, "laulaa" mukana ja heiluttaa jalkoja ja käsiä musiikin tahdissa. Musiikki tekee sen niin iloiseksi! Mun äiti aina laulaa sille paljon ja mäkin ja sillon L hihkuu ilosta:D Uimisen ja musan lisäksi ihan parasta ajanvietettä on itsensä peilaaminen ja peilikuvien pusuttelu. Hauskaa on myös poseerata kameralle ja sitten katsella kuvia.

Kissojen seurailu on myös kivaa puuhaa

L on myös kova jutustelija, suu käy taukoamatta kun se höpöttelee millon mitenkin. Keskusteluun kuuluu tavujen jokeltelua (ta-ta,ga-ga ym ja tavujen yhdistelmiä joista suosikit on vau-va ja hau-va), erilaisia kiljahduksia ja huutoja, päristelyä, murahtelua ja tekoyskää. Se tykkää kun lähtee siihen keskusteluun toistelemalla samoja juttuja mitä se sanoo tai ainakin osaa sanoa. L yrittää nykyään jokeltelemalla matkia mitä me sanotaan ja välillä onnistuu tosi hyvin. Esim justiinsakin toi vauvan sanominen ja heihei. Se on vaan niin huvittavaa vaikka eihän se oikeeta puhetta vielä ole! Luin jostain että 7kk ikäinen vauva ymmärtää yhdeksän sanan merkityksen. Mietittiin mitkähän ne sanat on ja varmaan ainakin oma nimi, mamma, äiti, kissat Miska ja Uikku, vauva ja nukkumaanmenoaika. Varmaan se myös tietää että sanotaan huomenta kun on herännyt.

On se kyllä sellainen ihana ilopilleri! Ei se itke oikein vieläkään (koko puolen vuoden aikana itkenyt vain kerran kunnon itkua joka jatkui pidempään kuin puoli minuuttia! Ihme vauva). Mutta nyt muutaman viikon aikana se on huomannut että tekoitkulla voi saada asioita! Joten jos siltä on vaikka ottanut lelun pois tai ruokaa ei lapata suuhun tarpeeksi nopeasti tai ei saa läträtä suihkussa tarpeeksi kauan, se pistää pienet tekoitkut kehiin ja katsoo auttaisko se. Se on mun mielestä vähän vähentynyt siihen verrattuna kun se sen keksi, varmaan huomasi ettei se itku aina tehoakaan niinkuin pitäis:D On ollut aika jännää opetella että L ei voi enää saadakaan ihan kaikkea ja joskus joutuu sanomaan ei. Eka reaktiohan tietysti itkuun on että annetaan sille mitä vaan se haluaa, mut sit pitää tajuta et jos se halu on ihan järjetön niin ei sitä aina voi antaa periksi.


Viime viikon tiistaina ihmeteltiin kun L oli nukkunut tosi huonosti koko yön, ruoka ei maistunut, se oli kitisevä ja vatsa oli löysällä. Sitten huomattiin että sillehän oli noussut kaksi hammasta! Toinen niistä puhkesi sillon tiistaiaamuna ja toinen torstaina. Nyt ne kasvaa hyvää vauhtia, vaikkakin kyllä hitaammin mitä olin muistanut hampaiden kasvavan! Ollaan aloitettu siis hampaiden pesukin. L tahtoo siinäkin olla tosi omatoiminen, mut hammasharja tuppaa menemään suuhun vähän väärinpäin tai sit se ei osu hampaisiin ollenkaan! Hampaat ei oo muuten ainoat mitkä on kasvaneet. L:n hiukset on nimittäin saaneet mittaa hyvin ja ne onkin näköjään kiharat! A:n isällä ja veljellä on luonnonkiharat joten kai se sieltä tulee. Hiukset on myös yllätys yllätys vähän punertavat. Siitä ei oo tietoa mistä on periytynyt. Ensin siitä alkoi sanomaan sukulaiset ja ystävät ja sitten vasta tajuttiin se itse. Olin vaan jotenkin ajatellut että kun ne hiukset oli niin tummat L:n syntyessä niin nyt latvoissa on tietty punaisuutta kun se tumma väri on vaalentunut, mutta kyllä ne juuret ja kaikki hiukset mitä sille on kasvaneetkin on punertavat ja aika vaaleat. Hassua silleen koska muistan kun näin rakenneultran jälkeen sellaisen unen missä näin L:n kasvavan ja olin siinä sen kanssa jossain kahvilassa kun se oli jo teini-ikäinenkin. Ja sillä oli punaiset kiharat hiukset, siis just sellaiset luonnonpunaiset. Sillon ei ees tiedetty että tulis tyttö ja toi oli ainoa uni missä näin kunnolla miltä se näyttää. Enneunista en tiedä mutta ainakin hauska sattuma!

Tässä järjestellään housuja