Ekat viikot

Aika tosiaan kuluu nopeasti, tiistaina pikkulikka täyttää jo kuukauden! Oon yrittänyt joka päivä saada kirjotettua mutta päivä toisensa jälkeen kääntyy illaksi ja illat öiksi ja sitten taas huomaa että ohhoh, päivä meni eikä taaskaan ehtinyt kirjoittaa! Ennen tytön syntymää ihmettelin kun kaikki blogit aina hiljeni vauvan syntymän jälkeen pitkäksi aikaa, itsehän sitä oli tietysti enemmän kuin kärsimätön että pääsis lukemaan miten vauvan kanssa on lähtenyt elämä sujumaan:D Ajattelin että kyllä siinä varmasti ehtii kirjottaa, Deux Mamans ei hiljene lapsen synnyttyä! Suunnitelmahan toimi hyvin tasan synnärille asti:D Nyt mä tiedän miksi ne blogit hiljenee, enkä ehkä osaa mäkään sitä selittää mutta kyllä sen kai sitten huomaa kun se oma pienokainen syntyy! Ekat viikot menee todellakin siinä kun ihmetellään ja opetellaan uutta, ihaillaan vauvaa, koitetaan pitää samaan aikaan entiset rutiniit, kuten siivous ja terveellisen ruoan laittaminen, pystyssä. Samaan sotkuun lisätään tietysti ennätysmäärä vierailijoita, puheluita ja tekstareita. Myönnettävä myös on että synnytyksen jälkeen A:n hormonit on riehuneet välillä aika vilkkaasti ja jossain määrin voimia ja aikaa menee siitä (ja väsymyksestä) aiheutuviin itkukohtauksiin ja kinasteluun. Ylijäävän ajan sitä haluaa vaan jutustella keskenään siitä uudesta ihanasta elämästä! Siinäpä ne päivät sitten menee! Alkuun näytti siltä että telkkarin vois vaikka myydä pois koska sen katseluun ei ainakaan jäänyt aikaa:D

Palataan nyt vielä kuitenkin synnärille! Vietettiin siellä kaksi yötä ja eka päivähän meni mallikkasti eikä tyttö itkenyt yhtään, oli vaan hyväntuulinen ja tarkkaili ympäristöään ja "höpötti" jotain jatkuvasti. Ihmeteltiin kun ei se oikein edes nukkunut! Yö olikin sitten ihan toisenlainen. Pikkuisen nenä oli niin tukossa ettei se saanut nukuttua eikä syötyä. Huusi vaan turhautumistaan ja sama meno jatkui vielä aamullakin kun tulin kasilta paikalle. Onneksi pahin tukkoisuus helpotti sen päivän aikana ja saatiin rauhallinen  ja hyvin syövä pikkuneiti takaisin. A halusi mahdollisimman pian kotiin koska sairaalassa ei mitenkään kovin hauskaa ole eikä noi sairaalapäivät mullekaan mitenkään helppoja olleet. Kun meni aamulla paikalle heti kun sai ja lähti vasta illalla kymmeneltä ei jäänyt paljoa aikaa valmistella kotia vauvaa varten, viettää aikaa kissojen kanssa tai nukkua. A:ta puolestaan rassasi huonekaverin jatkuvasti pirisevä puhelin, hoitajien käynnit ja just kun sai oman pienen nukkumaan ja itsekin unen päästä kiinni olikin ruoka-aika tai huonekaverin vauva alkoi itkeä. Torstaina sitten saatiin lupa lähteä kotiin, kun sekä A:n että vauvan todettiin olevan kunnossa. Kätilöt oli ihmeissään kun vauva hymyili jo ja lääkärikin kertoi tytöllä olevan 6-viikkoisen taidot! Se siis osasi hymyilyn lisäksi mm. kohdistaa katseen, seurata katseellan jotain liikkuvaa, kääntyä selältä kyljelleen ja kannatella hienosti päätään. Fiksu tyttö, ollaan ylpeitä:) Noin viikon ikäisenä se myös oppi kääntymään mahalleen mutta sen näkeminen onkin ollut aika harvinaista herkkua...

Kotimatkalla kiinnosti kovasti ikkunasta tuleva valo

Elämä vauvan kanssa ei oo ollut yhtään sellaista kuin olin kuvitellut. Sitähän on tässä vuosien varrella miettinyt aika paljonkin ja muodostanut päässään jonkinlaisen kuvan mitä sen kuvittelee olevan toisten ihmisten puheiden ja luetun perusteella. Kuvittelin esimerkiksi kamalan väsymyksen ja jatkuvasti itkevän lapsen ja ettei oikein tiedä mikä sillä on hätänä. Ja ajattelin että tosiasiassa esim toi väsymys on niin potenssiin miljoona siitä mitä on ajatellut että se olis. Ja että sitä ollaan sitten aika jumissa kotona eikä päästä enää ulos syömään tai kaupungille pyörimään. Tosiasiassa tää ei oo mennyt yhtään niin! Ja ilokseni voin todeta että on ollut paljon helpompaa!

Tyttö on ollut alusta asti aika virkeä tapaus. Se ei siis paljoa nuku. Etukäteen meille sanottiin että vauvathan nukkuu sitten jonkun 20h päivässä. Ekojen päivien aikana todettiin että meidän vauva näyttäis enemmänkin valvovan sen 20h päivässä. Alettiin pitää unipäiväkirjaa koska vähintään 8-9h pitäis tulla täyteen, muuten täytyy tutkia onko jokin vialla. Huomattiin pikkuisen nukkuvan kyllä ton verran  mut eipä oikeastaan enempää. Se ei johtunut kuitenkaan siitä että sillä olis jotenkin huono olla eikä sais nukuttua, se oli ihan tyytyväinen. Tietysti meiltä kului aika paljon aikaa sen huomioimiseen kun ei voitu vaan laittaa sitä pitkiksi ajoiksi nukkumaan johonkin. Viikkojen varrella uni on alkanut maistua vähän paremmin mutta ei se silti mitään 16-20h nuku. Ja välillä on edelleen päiviä jolloin mennään muutamilla puolen tunnin päikkäreillä ja muuten kukutaankin, myös yöllä.

Bebe ei myöskään oikein itkenyt. Eka kylpy sai sen huutamaan mutta muuten oli rauhallista. Opittiin jo synnärillä ymmärtämään sitä sen verran että huomattiin hyvissä ajoin kun sillä alkoi tulla nälkä tai jos märkä vaippa kiusasi (harvinaista sekin). Reilun parin viikon iässä se huusi kerran nälkäänsä kun oltiin just ulkona vaunuttelemassa ja kotiin oli vielä pieni matka. Aamupesut ei yleensä miellytä tai se että nälissään joutuu sietämään vaipanvaihdon, sillon voi tulla itkua. Ja nyt pari päivää sitten tuntui että onkohan se löytänyt äänensä kun se itki illalla väsymystään ja aamulla vatsanpuruja. Sen jälkeen se on kyllä itkenyt enemmän, mutta eipä paljoa vieläkään. Kaivatessaan jotain se alkaa "pölöttämään" vähän äänekkäämmin ja huitomaan jaloilla ja käsillä. Jos sitä ei huomioi ja ärsytys alkaa kunnolla niin se alkaa käskyttää sanomalla lyhyen tiukan "äää". Sitten tiedetään että nyt on aika viimeistään syöttää/ottaa syliin/laittaa nukkumaan. Käskytystäkin jatkuu aika kauan ennen kuin se alkaa itkeä. Toivottavasti tilanne pysyiskin niin, on ollut aika mukavaa nimittäin tälleen:D

Vatsavaivoista tyttö on kärsinyt, maito tulee sen verran kovalla paineella että menee sitten ilmaakin vatsaan. Kaikenlaisia hoitokeinoja on otettu käyttöön kuten Cuplatonin antaminen ja maidon pumppaaminen ennen syömistä jotta maito ei tulis niin kovalla paineella. Onneksi vatsanvääntelytkään ei oo yleensä aiheuttanut itkua mutta vauvasta näkee että tuntuu epämukavalta kun se vaan ähkii ja jumppaa jaloillaan. Aina ei ihan unikaan tuu kun sattuu, mutta on noi keinot aika paljon auttaneetkin. 

Kahden viikon iässä saatiin sitten viedä pikkukaveri vihdoin ulos lyhyeksi aikaa. Käveltiin Ruohonjuureen hankkimaan sappisaippuaa tahranpoistoon koska tän kokoiselle 1-koonkin vaipat on liian suuret ja "niskakakat" ja "punttiripulit" on päässeet tulemaan erittäin tutuiksi:D Siinä samassa menee tietysti vaatteet joten tahranpoistoaine todella on tarpeellinen..

Eka ulkolenkki suuntasi Ruohonjuureen

Ulkoilut sujui tosi kivasti ja neiti viihtyi varsin hyvin vaunuissa ja otti oikein pitkät päiväunet. Ja jos oli hereillä niin tyytyväisenä riitti pitämään kuomun tuijottelu:D Uskaltauduttiin sitten aika pian pidentämään vaunulenkkejä ja hoitamaan samalla asioitakin. Huomattiin hyvin pian että Stockalla on tosi hyvät vauvanhoitotilat! Kun pitää kaupungilla tarpeeksi pienen etäisyyden sinne voi vauvan herätessä nälissään äkkiä kipittää sinne imettämään ja vaihtamaan vaippaa.

Niinpä pikkushoppailija saikin aika pian lähteä ostelemaan tuffalta ja isomummulta saamillaan lahjarahoilla kaikkea tarpeellista ja hauskaa. Vastoin ennakko-odotuksia ollaan siis huomattu että vauvan kanssa voi käydä hyvin ostoksilla ja ulkona syömässä ja se tuntuu aivan mahtavalta! Tää nyt tietysti onnistuu sen ansiosta ettei tyttö tosiaan itke vaan pysyy helposti tyytyväisenä.

Pikkushoppailijan omat ostokset

Vauvan kanssa on siis ollut pääpiirteittäin oikein ihanaa! Pikkuinen on niin hauska kaveri ja sen lukuisat ilmeet ja hymy on vaan aivan valloittavia! Reilun viikon ajan ollaan saatu nauttia jo naurustakin ja erityisen hauskaa on kun neiti ensin komentaa meitä ja alkaa sitten nauraa sille:D Ilmeisesti on hauskaa vähän käskyttää mammoja!