sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vesivahinko

Kuten otsikosta arvaa meille kävi "pieni" onnettomuus. Keskiviikkona verhotankoa kiinnitellessä pora osui vesiputkeen ja vettä alkoi suihkuta aivan jumalattomasti. Siitä lähtien on mieli ollut aika maassa ja elämä sekaisin. Me asutaan neljännessä kerroksessa ja kolme alempaa kerrosta plus kellari kärsi myös vahingoista. Putken paikkaamisen yhteydessä ilmeni että putkien eristeenä on asbestia ja seuraavana yönä en nukkunut silmäystäkään kun stressasin niin paljon että mitä jos sitä on päässyt meidän huoneilmaan. Lisäksi täällä haisi aivan kammottavalta eikä tiedetty onko se vaarallista. Seuraavana päivänä kosteusmittaaja sanoi että haju johtuu siitä että talon rakentamisen aikaan (1920-luvulla) laastiin sekoitettiin luujauhoa ja kun se kastuu se haisee karmealta. Mutta ei ole vaarallista.

Sillon keskiviikkona täällä ramppas vaikka mitä työmiehiä kun ensin paikalle saapui kaksi huoltomiestä ja putkifirma ja pian perässä kosteusmittaaja ja asbestiongelman selvittyä paikalle kutsuttiin myös pika asbestinpurkuryhmä. Olkkarin nurkkaan rakennettiin tiivis koppi asbestin purkua varten ja siinä se on edelleen. Perjantaina tuotiin kuivuri ja alipainelaite ja niiden on pitänyt tässä yötä päivää hurista. Voin kertoo et kauhee meteli, onneksi yöksi voidaan pienentää tehoja että saa nukuttua. Perjantaina saatiin myös vihdoin tietoa rempan etenemisestä. Nyt alkavalla viikolla aluksi tullaan purkamaan toi seinä pois, sitten asbestiryhmä tulee poistamaan lopun seinän takana olevat asbestit ja sen jälkeen laitetaan varsinaiset kuivurit. Ärsyttävää on kun ei tiedä mitä tapahtuu ja millon ja joudutaanko evakkoon täältä. Tiedetään myös että jossain vaiheessa lattia joudutaan purkamaan ja eristeet vaihtamaan ja myös sieltä kuivaamaan. Alustava arvio tän kestoksi oli 6 viikkoa eli tää kestää lasketulle ajalle asti.

Vesi oli valunut kellariin asti ja myös kaikkien alempien kerrosten asuntojen seinät joudutaan purkamaan, asbestit poistamaan ja kuivaamaan. Käy sääliksi kun tossa meidän alakerrassa on myös vauva syntymässä ja laskettu aika on jo ennen meitä:( Tää koko homma on niin masentavaa. Näiden viimeisten viikkojen piti olla rauhallista aikaa jolloin pikkuhiljaa valmistaudutaan vauvan tuloon ja nyt täällä on täys kaaos päällä. Kissatkin on peloissaan ja nyt huolettaa kuinka ne kestää uuden muutoksen elämässään heti tän remontin perään.

A joutui jäämään töistä sairaslomalle koska ton vesivahingon aiheuttama stressi sai sen ihan sekaisin. Se tuli itkien töistä kesken päivän kotiin heti saatuaan mun viestin tapahtumasta. Kivuliaat supistukset ja menkkamainen jomotus alkoi tietysti samantien ja sen piti vaan maata sängyssä. Vielä seuraavana päivänäkin jouduin taluttamaan sen vessaan kun heti sängystä noustessa alkoi supistaa. Lääkäri tarkisti sitten taas kohdunsuun ja se oli ok mutta määräsi A:n lepoon ja pisti saikkua ens viikonkin, mikä olis ollut A:n viimeinen viikko ennen äitiyslomaa.

Tällä hetkellä fiilikset on vielä aika sekaiset ja jonkin asteisesti oon ehkä vieläkin vähän shokissa. Odotan nyt kaksinverroin enemmän tammikuun loppua. Toivottavasti alkuviikosta saatais kuitenkin jo lisää tietoa miten remppa edistyy. Me oltiin ehditty muuttaa takaisin kotiin vasta tasan vuosi ja yksi päivä aikaisemmin, ei ollenkaan olis jaksanut että tulee tällaista.

4 kommenttia :

  1. Voi että miten harmillinen juttu tuo! :( Jaksamisia nyt teille tuon kaiken kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, eiköhän tästä vielä selvitä!

      Poista
  2. Voi ei. Kovasti tsemppiä teille!!
    Meidän naapurissa tapahtui vesivahinko ja todella äänekkäät korjaustyöt alkoivat kun vauva oli 10 päivän ikäinen. Aluksi se tuntui ihan maailman lopulta, mutta siitä selvittiin hyvän tukiverkoston avulla. Toivottavasti myös teillä on ystäviä ja sukulaisia ympärillä, joihin voi tukeutua. Muistakaa että tärkein ja onnellisin asia on kuitenkin tuleva pieni <3 Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vai jouduitte tekin sivustakärsijöiksi remonttiin vastasyntyneen kanssa, ei varmaan ollut kivaa joo... Meillä sentään elää vielä toivo että täällä olis valmista kun synnäriltä kotiudutaan! Ainakin toistaiseksi työt näyttää edistyvän hyvää vauhtia eikä voi miehiä lorvimisesta syyttää. Kaikki on muutenkin olleet tosi mukavia ja ymmärtäväisiä ja lohdutelleet että tällaista sattuu kokoajan. Tukiverkosta myös on hyötyä, mun isä on ollut täällä joka päivä auttamassa ja lisäksi soitellut ja selvitellyt asioita jotta meillä olis helpompaa. Ja kyllä sekin on auttanut kun on saanut puhua ystävien ja muiden sukulaisten kanssa, et onneksi ei olla tässä tilanteessa yksin!

      Poista

Blog Design by Get Polished