keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Jännitystä, huolta ja huonoja uutisia

Tänään huonot ja pelottavat uutiset on seuranneet toinen toisiaan. Kaikki alkoi kai maanantaista jolloin A sairastui flunssaan. Joten tänään sen piti mennä hakemaan lääkäristä saikkutodistus töihin, koska joutuu olemaan loppuviikonkin pois. No lääkäri totesi että korvatulehdus on, mutta määräsi lisäksi verikokeisiin, joista tuloksena CRP 72. Korvatulehdus ei kuulemma riitä selittämään noin korkeita tulehdusarvoja koska kuumettakaan ei ole (pelkkä lämpö). Huomenna pitää sitten mennä lääkäriin uudestaan ja kontrollikokeeseen tulehdusarvoista. No korkea tulehdusarvo aiheutti lisätutkimuksia jo itsessään, mutta myös seuraavasta syystä:

Viikko sitten kun A tuli töistä kotiin sille iski yhtäkkiä aivan kamala kipu alavatsaan, se ei pystynyt kävelemäänkään ja vatsa meni ihan kovaksi. No se nyt sitten taisi olla oikea supistus! Tollasia ei tässä kohtaa pitäis vielä olla mutta niitä ei tullut enää lisää kun oltiin saatu A lepäämään. Ei sitten jääty sen enempiä sitä ihmettelemään. Eilen illalla näitä kipukohtauksia tuli kuitenkin lisää ja ne on jatkuneet tänä aamuna. Sama homma siis että sattuu ja vatsa menee kovaksi, mutta lisäksi tuntuu kova paineen tunne alavatsassa. Sanoin sitten A:lle että kysyy siellä lääkärissä samalla tosta. Lääkäri sitten tutki mahaa ja pyysi toisenkin lääkärin katsomaan. Ne päätti että pitää ottaa leukosyyttiarvot ja virtsanäyte. Myöhemmin tänään saadaan kuulla vastaukset niistä joten tässä nyt jännitetään sitten.

No aamulla tuli myös neuvolasta tekstari että ne aikovat soittaa tänään puolen päivän aikaan. Arvattiin heti että nehän on nyt ne sokerirasituksen arvot koska se koe oli viikko sitten. Ja jotain häikkää niissä täytyy olla kun ne kerran soittaa. Kahdentoista jälkeen hoitaja sitten soittikin ja sanoi että kokeiden kaksi ekaa arvoa oli ok, mutta kolmas oli koholla. Maksimissaan sais olla 8.6, mutta A:lla oli 9.6. Eli se on nyt sitten raskausdiabetes ja täytyy alkaa mittailemaan itse arvoja ja tulee ohjeita ruokavaliosta. Tiistaina mennään neuvolaan ja saadaan välineet ja tarkemmat ohjeet. Oikeesti, ihan p*rseestä. Sori kiroilu. Mut ärsyttää.

A sitten kertoi neuvolahoitajalle näistä tän päivän lääkärikäynneistä sekä supistuksista. Hoitaja oli sitä mieltä myöskin ettei tollasia vielä sais olla joten kohdunkaula pitää tarkistaa ettei se ole lähtenyt lyhentymään. Huomenna pitää siis mennä gynelle tai neuvolalääkärille. Jos siellä olis lyhentymistä tapahtunut niin sehän tarkottais ennenaikaisen synnytyksen riskiä ja sairaslomalle jäämistä.

Että sellasia uutisia. Ei hyvä ollenkaan. Nyt ollaan aika huolissaan ja odotellaan noita puuttuvia tuloksia ja huomisia lääkärikäyntejä ja verikoetta. Miksi muuten niin hyvin sujuneen raskauden piti yhtäkkiä muuttua tällaiseksi? Ja oikeesti, tän päivän blogitekstin aiheena piti olla hyvä päivä. Koska tänään piti alunalkaen olla tosi hyvä päivä, mä sain gradun palautettua ja tarkotus olis ollut vähän iloita siitä käymällä syömässä ja leffassa. Mutta leffasuunnitelmat peruuntui jo kun mä sairastuin perjantaina ja A sitten pari päivää myöhemmin. Ja nyt katosi viimeinenkin ilo tästä päivästä kun on vauva ja A vaarassa:( Onneksi vauva on kuitenkin potkinut ja liikuskellut kovasti, se rauhottaa. Jos se olis vaan paikoillaan niin sitten olis jo hätä!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Blog Design by Get Polished