Pääsyynä viime viikon raskauteen on ollut A:n vaikea työkuvio, jossa se on joutunut toisen henkilön takia keskelle järjetöntä soppaa ja nyt sitten on ollut vääntöä siellä pomojen ja lainsäädäntöjen kanssa. Onneksi tänään asia on alkanut selvitä ja pahimmat solmut on auenneet, setvintä silti jatkuu vielä. Lisäksi ihan tuossa raskaudessa on ollut viime viikolla vähän enemmän tympeitä oireita; hengitysvaikeudet kun nenä on aivan tukossa, voimakkaat ligamenttikivut ja herkistynyt mieli esimerkiksi. A:llahan on pahat heinä- ja siitepölyallergiat ja niiden lisäksi kissa (ja meillä on kaksi kissakaveria) ja on sen takia normaalisti käyttänyt ympärivuotisesti allergianenäsuihketta, mutta raskauden aikana se piti tietysti lopettaa. Nyt on sitten koko kesä yritetty muilla konsteilla pitää nenää auki ja aivastelua minimissään, mutta aika toivotonta taistelua kun raskauden "oireisiinkin" kuuluu tuo tukkoinen nenä. Luin eilen että sillä on taipumus tukkeutua entisestään toisella kolmanneksella ja loppua kohti. Että jee! Hengittäminen ei ainakaan helpommaksi ole tulossa. Neuvolatäti sanoi ettei se ole kuitenkaan vaaraksi vauvalle joten näin jatketaan niin kauan kuin A kestää..
Alettiin sitten taas myös arpomaan sen muuttamisen kanssa vaikka se piti olla jo päätetty asia. Mutta kun löydettiin Viikistä ja Arabianrannasta kivoja asuntoja. Jälkimmäisessä oli aivan ihan just valmistunut neliö, josta oli merinäköala. Todettiin kuitenkin että ehkä se vetää budjetin turhan tiukaksi. Lisäksi meillä oli ekaa kertaa erimielisyyksiä asuntoasioista! Tähän asti ollaan luovittu kivasti näytöillä ja oltu aina samaa mieltä asioissa, kuten muutenkin kotiin liittyvissä asioissa aina ollaan. Ei oo tullut kinaa sisustuksesta tai muusta ja nytkin tää villitys muuttaa sittenkin pientaloon tai ainakin kauemmas keskustasta iski meihin molempiin samaan aikaan. Mutta nyt sitten, mun mielestä se Arabianrannan asunto oli aivan täydellinen ja A ei oikein tykännyt! Se oli yllättävän stressaava tilanne kun on tottunut että mielipiteet menee yksiin. Ajattelin että jos tää olis jokaisen asunnon kohdalla tällasta niin lopettaisin varmaan etsinnän jo parin asunnon jälkeen. Mutta kysymystä siitä asunnosta ei jouduttu sitten lopulta ratkomaan kun päätettiin että raha-asiat menis sen kanssa liian tiukille. Viikin asunnoista innostuttiin molemmat kovasti. Iltaisin ollaan sitten jutusteltu niistäkin ja jossain kohtaa alkoi kyllä stressitasot nousemaan kun pähkäily muutosta vaan jatkuu ja jatkuu samalla kun oli toi työkuvio vaivaamassa. Aiotaan nyt käydä katsomassa vielä yhtä asuntoa Viikissä, se valmistuu tammikuun lopussa mutta sovittiin rakennuttajan kanssa että käydään sitä torstaina katsomassa. Mutta sen jälkeen saa oikeesti riittää. Me ei kumpikaan jakseta enää kun on niin kahtiajakoiset ajatukset. Yhtenä hetkenä päättää että muutetaan ja toisena että ei todellakaan muuteta... Tää nyt kuulostaa varmaan vähän hölmöltä stressin aiheelta, mutta on yllättävän raskasta kuitenkin. Mä oon nähnyt jo muutaman viikon uniakin asuntojen pohjapiirrustuksista ja muusta:D
Nimiasiastakin on taas keskusteltu. Rauhanomaisesti tottakai, mutta silti eriävin mielipitein! Pojan nimestä ollaan edelleen samaa mieltä, sehän valittiin jo sillon paljon aiemmin. Mutta nyt kun tuli ultrassa tyttöepäily niin on täytynyt alkaa miettimään uudestaan että onko se tytön nimi oikea joka ollaan jo vuosikausia sitten valittu. Nyt kun on lapsi ihan oikeasti tulossa haluaa varmistaa tollaset asiat kun kyse ei olekaan enää jostain tulevaisuuden mielikuvitushenkilöstä. Ja mä ainakin oon ehkä vähän tullut siihen tulokseen ettei se ole oikea nimi. Oonkin löytänyt tosi paljon kivoja nimiä. Tuntikaupalla monina päivinä käynyt nimiä läpi tuhansittain ja tuhansittain. Suomen- ja ruotsinkielisiä, englanninkielisiä, ranskankielisiä, jopa espanjan, norjan, tanskan ja islannin. Että jos vaan jostain löytyisi se juuri sopiva! Mutta heti kun on listoja A:lle innoissaan esitellyt on samantien tullut torppausta. Varmaan 90%:lle se sanoo heti ei. 5%:sta itse totean etten pidäkään. Loppu 5 jää sitten A:n ok-listalle. Se ei ole mitään ehdottanut ennen lauantaita ja tuntui ihan hirveeltä koska vihdoin kun se ehdotti, se oli nimi josta mä en todellakaan tykkää... Oon tässä sitä yrittänyt sulatella mutta ei se siitä parane. Päätettiin että molempien täytyy kuitenkin tykätä nimestä joten A:n ehdotus meni sitten hylättyjen listalle. Eilen laitoin sitten kattavan nimisivuston auki ja länttäsin tabletin A:lle käteen. Siitä se sitten alkoi vihdoin listoja lueskelemaan ja kävi illan aikana kaksi kirjainta läpi. Sieltä jopa löytyi muutamia miellyttäviä nimiä! Yllättäen myös yksi sellainen jota oon yrittänyt sille jo vuosia tyrkyttää mutta ei ole tykännyt. Nyt se onkin lämmennyt sille! Muutama muukin nimi joista molemmat tosi paljon tykätään, mutta harmi vaan niissä on vähän rajotteita. Yksi on A:n veljen tyttöystävän nimi, toinen mun kummien tyttären nimi ja kolmannesta mulla on tosi huonoja koulumuistoja. Jälkimmäisestä oon tässä yrittänyt päästä yli, mutta aina tulee ne kasvot mieleen. Oltiin siis 1.-6. luokat samalla luokalla ja yläastekin samassa koulussa. Ihan alusta asti oli sellasta ettei pidetty toisistamme, mutta loppujen lopuks oli sukset tosi pahasti ristissä. Harmi koska se nimi on niin kiva. Ihme ettei nimi oo aiheuttanut traumoja vaan edelleen silti pidän siitä!
No mahtui viime viikkoon vähän mukavaakin puuhaa: golffia, veneilyä ja kirppistelyä. Kirpparilta löydettiin sellainen pieni rapiseva vauvan pehmokirja. Täytyy heittää se nyt pyykkikoneeseen. Käytiin myös noutamassa kaks unipussia, jotka olin onnistunut saamaan Torista halvalla. Oon erittäin tyytyväinen siihen löytöön, koska sain Stokken vähän käytetyn unipussin ja toisen pussin, jota on käytetty vain muutaman kerran, parilla kympillä. Pelkästään toi Stokken pussi maksaa uutena yli 60e ja tuo toinen melkein 40. Alla kuvassa noi pussit ja pehmokirja:)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti