maanantai 7. heinäkuuta 2014

Häähumua

Parit viime viikot on vietetty ihanan (ja välillä ehkä vähän stressaavankin) häähumun keskellä. Perjantaina sitten oli "the päivä", ja voi mikä päivä se olikaan! Mitä täydellisin, pitsinen, valkoinen, helmiäinen, onnellaan humalluttava päivä. Puhun kaikille aina häistä ja naimisiin menosta, vaikka virallisestihan tässä rekisteröitiin parisuhde. Meille ne olivat kuitenkin häät! En välitä keskittyä ikävän termistön oikeellisuuteen, vaan puhun mieluummin sisällöstä. Kerran se kyllä johti väärinkäsitykseen, kun uusi tuttuni tulkitsi häistä puhuessani, että olen menossa miehen kanssa naimisiin. Noh, nopeasti korjattu väärinkäsitys!

Perjantai alkoi tietysti suuren jännityksen keskellä, mutta aika kului nopeasti kampaamossa, meikatessa ja pukeutuessa. Sitten muutama ystävä tulikin yllätyskäynnille vähän ennen lähtöä tuomaan rohkaisuryypyt. Ja voin kertoa, että tuli tarpeeseen! Raskaana oleva puolisko sai tietysti alkoholitonta rohkaisua angry birds-limun muodossa, mutta se oli sen verran tiukkaa tavaraa, että kai siitä pieneen sokerihumalaan voi päästä! Matkasta maistraattiin en muista oikeastaan mitään, koska jännitys oli sen verran suuri. Pelkäsin vaan, että alan itkemään:D Maistraatissa odottelu sen sijaan sujui paremmin, emme nimittäin ehtineet keskittyä tilaisuuden jännitämiseen, koska sain lähimmältä ystävältäni (ja hääkuvaajalta) viestin että myöhässä ollaan. Onneksi oli mahdollista odottaa ystäväni saapumista.. Seremonia itsessään oli varsin lyhyt, muutaman minuutin toimitus, mutta pituutta vähän lisäsi sormusten vaihto ja äitini lukema runo. Itse henkikirjoittaja oli mukava, iloinen ja huumorintajuinen.

Maistraatin jälkeen kilistelemässä rosé-skumpalla ja alkoholittomalla siiderillä (maistui muuten omenamehulta)

Virallisen osuuden jälkeen siirryimme juhlapaikalle 1700-luvulla rakennettuun idylliseen hirsirakenteiseen maalaistaloon. Ilta oli mitä parhain, perheen ja ystävien järjestämät yllätysohjelmanumerot viihdyttivät ja ruoka oli mainiota. Sääkin oli onneksi hyvä, kesä taisi vihdoin saapua stadiin! Kaikille, joilla hääpäivä on vielä edessä sanon: nauttikaa! Aika kuluu mahdottoman nopeasti ja sen tahtoisi elää yhä uudestaan ja uudestaan läpi. Onneksi on kuvat ja videot, joita jo vähän eilen katseltiinkin. Seuraavaksi pitäisi alkaa selvittelemään miten yhteisen sukunimen saaminen onnistuu, se on käsittääkseni työläs, hidas eikä ihan ilmainenkaan projekti.. Mutta varmasti vaivan väärti, saadaan sitten olla koko perhe samalla sukunimellä!

4 kommenttia :

  1. Paljon onnea teille! Se nimen vaihto on kyllä hidas eikä ilmanenkaa, mutta onneksi ei lainkaan työläs. Ei muuta ku maistraattiin kaavaketta täyttämään ja perusteluiksi "rekisteröity parisuhde, perheelle yhteinen nimi". Maksoi muistaakseni 168 euroa ja voi kestää jopa 6 kuukautta (meillä meni toi 6 kk). Mutta sen jälkeen kun on sen kaavakkeen täyttäny ja maksanu niin ei tarvi tehdä mitään, joten helppoa se on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Mut huh, 6kk!! Kylläpä ne jaksaa pyöritellä yhtä paperia sitten! Täytyy tosiaan laittaa heti vireille että ehtis nimi tulla voimaan ennen pikkusen syntymää. Onhan se vähän epäoikeudenmukaista, että heteropareilta kysytään maistraatissa samantien mikä nimi otetaan ja se on sitte heti sillä selvä..

      Poista
  2. Onnea teille! =) Ihan siitä nimenmuutoksesta vaan, että kannattaa varautua pidempäänkin aikaan kuin 6kk, meillä meni reilusti yli 7kk... Joka tapauksessa, epäreilu käytäntö tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo hakemusta laittaessa huomasinkin maistraatin sivuilta, että prosessi voi kestää jopa 9kk!! Siis aivan järkyttävää.. Ehtisköhän siinä ajassa avioliittolakikin mennä läpi ja helpottaa kuvioita:D

      Poista

Blog Design by Get Polished