...tyttö J ja tyttö A, jotka tapasivat ensikertaa kauniina kevätiltana ja rakastuivat toisiinsa ensisilmäyksellä. Vuotta myöhemmin tavarat laitettiin yhteen ja yöt saatiin viettää pysyvästi toisen kainalossa. Pian heräsi varovainen toive perheestä, me kaksi ja yhteinen lapsi.
Ja sitten nykypäivään; näin reipas 7 vuotta sitä kevätiltaa myöhemmin ikää on kertynyt 29 ja 31, elämäntilanteet on vakautuneet ja vihdoin on otettu ensimmäiset askeleet lapsihaaveen toteuttamista kohti. Kirjoittaja seuraa raskautta "pelkääjän penkiltä" ja täytyy sanoa, että toistaiseksi ainakin pelkoja on riittänyt! Viime päivinä mulle on valjennut, että ne pelot ja huolet ei ainakaan ole vähenemässä, vaikkakin ne ehkä vähän muuttaa muotoaan raskauden edetessä ja vauvan synnyttyä.
Ollaan siis haaveiltu perheestä jo useita vuosia, joten koetaan olevamme valmiit tähän prosessiin ja vanhemmuuteen siinä määrin mitä niihin voi etukäteen valmistautua. Siitä huolimatta tän pari kuukautta kestäneen taipaleen aikana on ehtinyt tulla tosi paljon uusia ajatuksia, sellaisia joihin ei osannut valmistautua. Niiden ajatusten käsittelyyn on ollut mahtava apu lukea toisten (varsinkin naisparien) lapsenhankintablogeja ja sen vuoksi heräsi ajatus omastakin blogista. Toivottavasti tästä olisi siis hyötyä muille samaa matkaa tekeville!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti