N*pajuttu

A:lle napa on oikea kirosana. Se ei ehkä pysty lukemaan tätä kirjoitusta koska kammoaa napajuttuja niin paljon. Mä en ihan ymmärrä tota mutta kammonsa kullakin ja kuulemma tällaset napafobiat on aika "yleisiäkin". Termikin on, omphalophobia. Normaalisti navasta ei saa puhua eikä siihen varsinkaan saa koskea! Eikä kukaan muukaan saa A:n nähden koskea omaan napaansa. Nyt on kuitenkin niin että raskauden takia aiheesta on jouduttu puhumaan. A:n pahin pelko nimittäin on että napa pullahtaa ulos kuopastaan kun vatsa kasvaa! Tossa yks ilta se sanoi mulle vatsaansa pidellen ja irvistäen että siitä tuntuu että sen navan pohja on ihan varmasti alkanut kohoamaan! Ja kuulemma tää asia huolestuttaa sitä joka päivä. Tänään se sanoi että "pahinta raskaudessa on just tää napajuttu". Kysyin siltä että ai pahempaa kuin synnytys tai pahoinvointi, "joo" se vastas. Ihan hyvin ihmiseltä jonka toisiks suurin pelko on oksentaminen ja myös synnytys on ollut stressi/pelkolistan kärjessä jo muutaman kuukauden. Että voi hyvänen aika, mitä tässä pitäisi tehdä? Onko jotain napakammoisten tukiryhmää!

Oon yrittänyt lohduttaa ettei kaikkien navat pullahda ja A:lle ei ainakaan käy niin. Oon myös etsiskellyt netistä tietoa aiheesta että miltä tuntuu, koska tapahtuu, kelle tapahtuu ja palautuuko entiselleen. Vastaukset on tosi vaihtelevia ja hyvin tapauskohtaisia niinkuin raskaudessa aina kaikki tuntuu olevan.. Yhteen asiaan en kuitenkaan oo löytänyt vastausta ja se on tässä:

Miksi ihmeessä A:n napa on muuttunut tollaseksi viiruksi!

Oi että kun mä olisin saanut laittaa ton kuvan kokonaisena missä näkyy A:n huolestunut ilme, käsi suun edessä kauhuissaan "miksi se on tollanen?! Tarkottaaks tää et nyt se pullahtaa!"
Tää voi tuntua aika pieneltä huolen aiheelta niille jotka ei asiasta kärsi, mutta voin kertoa että täällä tää on ihan totista totta. Napa nimittäin kuulemma myös särkee kun siitä puhutaan / katsotaan / nyt kun se ehkä pullahtaa kuopastaan. Apua sanon minä.