Mulla mukaan tarttui pari yökkäriä, potkuhousut, soittorasia, vaunulelu, helistin, harsoja, tutteja ja kosteuspyyhkeitä. Ostin kyllä meillekin pari neuletta, vaikka nykyisin tulee lähinnä kateltua ja hankittua ainoastaan vauvajuttuja! Muutama juttu löytyi myös joulupaketteihin ja Herkusta kärräsin tietysti pari kassillista herkkuja kotiin:)
Tähti on soittorasia, kun vetää pöllöstä se alkaa soimaan:) Ja sen voi ripustaa vaikka sängyn ylle |
Hankin myös tollaset Oppi & Ilo Vauvan kanssa kortit. Siinä on siis 50 kaksipuolista korttia joissa on erilaisia juttuja joita vauvan kanssa voi tehdä. Sen verran mitä niitä katselin niin vaikuttaa tosi kivoilta ja oli siellä hyödyllistä asiaakin. En esim olis arvannut että jo ihan ekojen kuukausien aikana voi aloittaa vauvan kielellisen "opettamisen". Eli vaikka siis nimeämällä vauvan ruumiinosat samalla kun koskettaa niitä auttaa vauvan motoristen taitojen kehittymisessä, tai aina nukkumaanmenon lähestyessä selostaa samalla mitä tapahtuu niin vauva oppii yhdistämään tietyt sanat tiettyihin toimiin. Korteissa on myös paljon erilaisia loruja joita vauvalle voi jutustella. Takakannessa sanotaan että kortit "tarjoavat lapsen luontaisia kehitysvaiheita tukevaa puuhaa ja vinkkejä kaikille aisteille. Vahvista vauvan kehon tuntemusta ja puheen kehitystä. Loruttele, leikittele ja kokeile vaikka värikylpyä. Kutkuttavaa iloa yhteisiin hetkiin!".
En malta odottaa että pääsen puuhastelemaan pikkusen kanssa!!
Mulla taitaa vielä olla vähän huoli siitä kun kaikki ei ole valmista ja meillä asiat yleensä jääkin aina viimetippaan. Näin pari yötä sitten nimittäin unta missä meille syntyi kuukauden etuajassa pikkuinen tyttövauva eikä me tietenkään oltu yhtään valmistauduttu! Olin ihan paniikissa että eihän me olla laitettu sänkyä tai hoitopöytää kuntoon tai ostettu edes vaippoja! Vauvan nimeksi tuli Ariel. Se ei todellakaan ole ollut meidän nimilistoilla et en tiedä mistä kummasta toikin tuli:D
Aika usein nykyään tulee nähtyä vauvaunia, sellasia missä se on syntynyt siis! Yleensä sellaisten öiden jälkeen on koko päivän tosi kärsimätön olo ajan kulumista kohtaan. Eilenkin oli sellanen olo että "ei voi olla vasta 26. viikko menossa"! Onneksi syksy etenee ja lokakuun loppu lähenee. Eiköhän se aika sitten ala pikkuhiljaa kulumaan nopeammin kun saa ton gradun palautettua ja voi keskittyä mielekkäämpiin tekemisiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti