torstai 2. maaliskuuta 2017

16. rv. Diagnoosi ja ekat liikkeet.

Viime viikot on olleet jotenkin tosi kiireisiä. En oikein tiedä miksi, mutta tuntuu ettei mitään ole ehtinyt tekemään! Vauvaviikkoon (ja vähän edellisen puolelle) on mahtunut mm. toinen neuvolakäynti ja sokerirasituskoe.

Toisella neuvolakäynnillä ei mitään erityistä tapahtunut. Lähinnä jutusteltiin voimavaralomakkeesta, punnittiin (ei ole tullut painoa vielä) ja puhuttiin sokerirasituskokeesta.

Sokerirasitus oli kamala, kamalampi kuin viimeksi. Paastoaminen oli vaikeaa ja aiheutti pahan olon, itse litku oksetti ihan eri tavalla. En tiedä johtuisiko aikaisemmista viikoista. Tulokset olivat kuten edellisessäkin raskaudessa; viimeinen arvo vähän koholla. Tieto raskausdiabeteksesta ei mitenkään viime kerran jälkeen yllättänyt, mutta tosi ikävältähän se tuntuu. Yritetään nyt kursia A:n ruokavalio melkeinpä parempaan kuosiin kuin suositukset sanovat, koska ei missään nimessä haluta että diabetesta jouduttaisiin hoitamaan lääkityksellä. Viimeksi diabetes todettiin vasta 27. viikolla, joten tällä on nyt ihan reilusti aikaa pahentua ennen synnytystä tai seuraavaa sokerirasituskoetta.

Raskausoireita toisella kolmanneksella on tullut joitakin uusia ja osa on helpottanut. Väsymystä on edelleen muttei enää läheskään niin kovaa kuin aiemmin. Päivittäinen pahoinvointi on vähän helpottanut, muttei ole mennyt kokonaan pois. Ekat oksennuksetkin on tulleet vasta tällä ja edellisellä viikolla. Mielitekoja tai ällötyksiä ei ole ollut ja makeakin on alkanut maistua. Tosin se menee nyt pannaan. Ehkä läpi raskauden yksi "himo" on ollut kalapuikot. Ainakin se on ollut sellainen turvaruoka aina kun olo on ollut huonompi. Kohtu tuntuu kasvavan kamalan kovaa vauhtia ja siitä on aiheutunut kaikenlaisia kolotuksia ja vihlaisuja sekä menkkamaista juilimista. Toi vähän säikäyttikin kun viime raskaudesta ei enää näin myöhäisillä viikoilla sellaista muisteta, mutta neuvolahoitoja sanoi että sekin varmaan kasvukipuja.

Viikon vauvahankinnat

Sata päivää tuli täyteen jo edellisellä viikolla ja nyt viiletetään jo 110:ssä! Rakenneultraan on kuukausi ja puoliväliin samoin. Huh, johan etenee vauhdilla!

Ekat liikkeetkin taisivat tuntua. Edellisessä raskaudessa ne tuntuivat 15+3, eli kaksi päivää myöhemmin kuin nyt! Se kun liikkeet alkaa tuntumaan on samaan aikaan ihmeellistä, jännittävää ja erittäin huojentavaa. Ei mene enää kauaakaan siihen että liikkeet tuntuvat joka päivä, ja silloin voi olla aina huoletta. Odotan tosi kovasti sitä kun ne alkaa tuntumaan mahan päältä niin että L:kin voi ne tuntea. Ja minä:D

Viikkoon mahtui myös diabeteksen lisäksi toinen ikävä tieto. L oli leikkimässä yhtenä iltana kaverin kanssa ja seuraavana päivänä sen kaverin äiti soitti mulle ja kertoi että lapsella on todettu enterorokko. Sillä oli jo suussa rakkuloita silloin kun olivat leikkimässä, mutta eivät olleet osanneet epäillä mitään tautia. No näähän leikkivät sit sellaista eväsretkileikkiä missä söivät muovisia leikkieväitä. Eli nuoleskelivat ja purivat molemmat samoja leluja.. Muutenkin touhusivat tietenkin tiiviisti keskenään, joten tarttumisriski oli todella suuri. Lueskeltiin sitten netistä tosta enterosta ja onko sillä vaikutuksia raskaana olevalle. Ja onhan sillä. Virus voi läpäistä istukan ja aiheuttaa mm. keskenmenoja ja synnynnäisiä sydänsairauksia. Vetäisi kyllä mielen ihan todella matalaksi kun selvisi että tollainen riski on olemassa jos L saa taudin ja onnistuu tartuttamaan sen A:han. A on vielä ollut viime viikon flunssassa joten vastustuskyky on ollut heikompi. Pientä helpotusta toi kuitenkin se, että sikiön sairastuminen on epätodennäköistä. Enteron harmeista raskaudelle löytyi vähän ristiriitaista tietoa, kun HUSin sivuilla luki sen olevan vaaraton. Saattaa myös olla että se on vaarallisempi raskauden alussa.

Ja niinhän siinä kävi että L enteron sai. Epämukavassa jännityksessä odoteltiin että a) kuinka pahana L saa sen, b) sairastuuko A tai minä ja kuinka pahasti ja c) se kamalin, eli tarttuuko A:n kautta vauvaan. Päivät kului ja L:llä ei oireet lisääntyneet flunssan ja yhden suussa olevan rakkulan lisäksi. Keskiviikkona sekin rakkula oli kadonnut ja entero parantunut. Huh. A tai minä ei vielä ainakaan olla sairastuttu ja toivotaan tietysti että pysyykin niin. Itämisaika on 3-7vrk joten ihan varma ei vielä voi olla. Ja mä hoidan vaipan vaihdon pari viikkoa koska entero voi muutaman viikon asustella vielä suolistossa.

Vikaksi kuitenkin eilisen hyviin tunnelmiin. Vihdoin mekin saadaan muuttaa tylsä rekkari avioliitoksi, kuinka hienoa ja ihanaa! Tän eteen on taisteltu ja tehty töitä pitkään ja mä olen aivan loputtoman kiitollinen niille mahtaville ihmisille jotka tän sai aikaan! Onnea kaikille tuoreille virallisille avio- ja avopareille!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Blog Design by Get Polished