2-vuotias

"L vauva haluaa syliin. L vauva itkee, hyshyshys. Ei hätää. L vauva haluaa vettä mamman sylissä."
Meidän 2-vuotias tykkää toisinaan leikkiä vielä vauvaa, yleensä suihkun jälkeen kun sen voi kapaloida pyyhkeeseen ja kaapata syliin kuten vauvan. On se hellyyttävää ja siinä huomaa että vaikka itsenäistyminen on alkanut niin kaipaa se minimuru vielä sitä vauvailuakin!

Toi hyssyttely ja tollanen itsesuggestio on muutenkin tosi huvittavaa. Jännittävissä tilanteissa se alkaa rauhoittelemaan itseään "Ei hätää L, ei taavii pelkää. Hyshyshys" :D No toivottavasti se toimii jatkossakin!

Ajattelin vähän listailla tähän L:n lempijuttuja ja taitoja mitä tokana vuonna on opittu!

Pituutta tytsyllä on reilu 86 ja painoa 11.

L harrastaa muskaria, uimista ja temppukerhoa/tanssikerhoa. Kaikista muista tykkää mutta tanssikerhossa ei keskittyminen oikein pysy yllä. Uinti on ylivoimainen ykkönen ja siellä uiskentelee hienosti kovaa vauhtia itsekseen kellukkeiden ja räpylöiden avulla sekä hyppää reunalta sukeltamaan "aarteita":D

Omissa leikeissään

Lempilelut ja -leikit: piilosta, hippa, nukkekoti ja sen ukkelit, Ryhmä Hau-koirahahmot, Pipsa Possu-hahmot (etenkin isä possu), Ben&Holly´s little kingdom-hahmot, palapelit, mun 1-vuotiaana saama iso Nalle Luppakorva, pihaleikit kuten keinuminen, liukumäki ja hiekkalaatikko

Kirjojen lukemista rakastaa ja niitä on monta hyllyllistä omia sekä kirjastosta lainattuja. Parhaita viime aikoina on olleet Minttu, Vanttu, Aino, Pipsa Possu, Barbababa, Buu ja Bää lampaat ja ne joissa pieni merenneito Ariel on mukana. En tiedä mikä tossa Arielissa niin sytyttää, mutta sehän oli jo vauvana ihan fiiliksissä Aalloissa siis-kappaleesta mikä Pienessä merenneidossa on.

 

Smoothie maistuu

Lempiruoat: soija- ja kalamakaronilaatikko, kalakeitto, pinaattiletut, keitetyt kasvikset, vihannekset ja hedelmät, kakut ja pullat. Jos siltä kysyy että mitä haluat syödä niin "Kakkua! Pullaa! Pastaa, tomaattia, munaa, avokadoa, kurkkua". Usein se myös pyytää yhtäkkiä että nyt L haluaa syödä pinaattilettuja.

Lempiohjelmat ja -pelit: L tykkää katsella (vaikka liiaksikin asti) tabilta tai telkkarista ohjelmia. Välillä sitten saakin muttei ihan joka päivä. Muumit, Ryhmä Hau, Pipsa Possu, Pieni merenneito, Aristokatit, Pikku Kakkonen ja Ben and Holly´s little kingdom on suosikit. Tabletilla on myös muutamia pelejä joista L tykkää kuten Kapun metsä ja Duplo eläintarha. Lautapeleistä ollaan pelattu kahta Haban peliä (Nälkäinen nalle ja Sammakko) ja niistä tykkää ihan älyttömän paljon. Keskittymiskyky riittää kuitenkin vasta yhteen kierrokseen kerrallaan näitä n.5min kestäviä pelejä:D

L tykkää syöttää ja leikittää tätä pikkukaveria:D Eli kuten näkyy, veljen kesällä hankittu pentu on vähän kasvanut mutta ne on edelleen L:n kanssa ihan bestikset:)

Taitoja: piirtää, tanssii, kiipeilee, hyppii, tekee kuperkeikan, käy potalla ja kertoo kun on hätä, pesee itse hampaat (me tietysti pestään ne myöskin), hyppii trampoliinilla, kulkee portaissa itse, poseeraa hymyillen kameralle kun se otetaan esille, kiipeilee puolapuissa ja kaikenlainen muukin fyysinen aktiviteetti sujuu mallikkaasti. Osaa myös puhua hyvin ja taivuttaa suurimman osan sanoista oikein sekä käyttää hienosti eri aikamuotoja. Toistelee lauseita ja sanoja ihan papukaijana joten sanavarasto ja sanontojen määrä lisääntyvät kokoajan.
 

Tässä näytetään miten hymyillään kameralle:D

Tärkeitä henkilöitä on vanhempien lisäksi isovanhemmat ja enot. L tykkää kertoa keitä rakastaa ja ketkä rakastaa L:ää. Myös serkut, kaverit ja muut lapset on sydäntä lähellä, sekä tietysti meidän kissat joita paljon halittelee ja joita tykkää leikittää. Veljen koiraa pitää omana veljenään:D

Paketti joulupukilta. Pukki jännitti kovasti kunnes se alkoi jakaa lahjoja:D Edelleen joka ilta L muistelee pukkia eli tärkeä kohtaaminen on ollut!

Tokana vuotenaan L on ekaa kertaa käynyt: taidenäyttelyssä, teatterissa, lentokoneella ulkomailla, eläintarhassa, hoitanut puutarhaa ja poiminut omenoita, laskenut pulkkamäessä, uinut meressä ja järvessä, tehnyt itse ruokaa, piirtänyt seinään ja mattoon, ollut kaverisynttäreillä, maksanut ostoksia kaupassa, lainannut ja palauttanut kirjoja kirjastossa, oppinut laittamaan musiikin päälle (Abba 95% ajasta), samalla menetelmällä laittaa leffan pyörimään dvd:ltä (töpseli irti on ainoa mikä auttaa).

Syksyllä omenoita poimimassa mummulassa

Itseasiassa bileet alkaa usein kuudelta aamulla kun L pyöräyttää stereoista täysillä käyntiin Abbaa. Musiikin pitää pauhata kokoajan jotta milloin vain voi heittäytyä tanssimaan. Yleensä levyn loputtua hiljaisuus kestää puoli minuuttia minkä jälkeen L menee ja pistää sen uudelleen alusta. Suosikki tosiaan ylivoimaisesti toi Abba. Lisäksi Scatman John, Karvakuonot lastenlevy ja joululaulut, joista etenkin tip tap oli kova hitti pitkään. 

Uhmaikä on alkanut. "L ei halua! L haluaa! Ei halua! Haluaa! Ei halua! EIEIEIEIEI ÄÄÄÄÄÄ!!!". Argh. Siitä ehkä toisen kerran:D

Maailman ihmeitä pohdiskeleva tyyppi

11. rv

Päästiin sitten kaksinumeroisille raskausviikoille! Ekan päivän 10+0 tuntuu varsin isolta. Se tarkoittaa myös sitä että raskaus on jatkunut 70 päivää, ajatella. Vaikka tietysti ne 14 ekaa päivää ei raskaana millään muotoa oikeasti oltukaan. Raskaudesta on kuitenkin jo tiedettykin 2kk. Esikoisen odottaminen oli kyllä ihan erilaista ja tosi spesiaalia. Siitä ehti oikein nauttimaan ja makustelemaan jokaista päivää. Nyt aika vaan jotenkin humahtaa ja taas viikko on mennyt normaaleissa arjen askareissa. Musta tuntuu että A hädin tuskin tietää mikä raskausviikko on edes menossa eikä se ole kertaakaan kysellyt missä vaiheessa vauvan kehitys on tai minkä kokoinen se on. Viimeksi sitä kiinnosti vähintäänkin viikottaiset päivitykset mahan tapahtumista:D Toisaalta en tiedä meneekö aika niin nopeasti osittain siksi että vieläkin jännittää aika paljon se ettei mitään ikävää tapahtuisi. Pääsisikö sitä sitten nauttimismoodiin kun seuraava ultra on ohi jos siellä olis kaikki niinkuin pitääkin. 

Alkuviikosta keljutti aika paljonkin ettei ultrakutsua vieläkään kuulunut. Harmitti ettei A ollut soittanut neuvolaan ennenkuin vasta kahdeksannella viikolla. Oon kärsimätön näkemään miten mahassa oikein sujuu, nyt ei voi kuin toivoa että hyvin. Onneksi kutsu viimein tipahti postiluukusta 10+6. Ja oikeastaan voin sanoa vinkkinä niille jotka ovat eläneet samanlaisessa teknologia-pimennyksessä kuin me, että Omakannasta toi varattu päivä näkyi jo monta päivää ennen kutsun saapumista. Kellonaikaa siellä ei ole, mutta toi päivämäärä. Eli 7.2. se maaginen päivä sitten koittaa, pari viikkoa vielä pitää jaksaa odotella!

Tällä viikolla otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Seuraavana päivänä neuvolahoitajalta oli tullut viesti että virtsanäyte oli epäpuhdas. Ärsyttävästi vielä perjantaina että viikonlopun joutui elelemään epätietoisuudessa siitä mitä toi tarkoittaa. Pääteltiin kuitenkin että jos se olis vaarallista, olis hoitaja varmasti soittanut että uusintakokeeseen pitäisi mennä heti. Viikonloppuna tajuttiin sitten avata Omakanta ja sieltähän noi tulokset näkyi. Ilmeni että leukosyytit oli yhden plussan verran koholla mikä voisi viitata virtsatietulehdukseen tai heikkolaatuiseen näytteeseen. Maanantaina A sitten kävi uusintatestissä ja näyte oli tällä kertaa puhdas. Labrahoitaja sanoi että raskaana olevilta tulee usein epäpuhtaita näytteitä.

Uutena oireena tällä viikolla on tullut A:n kasvaneet rinnat. Kipeät ne on ollut jo muutaman viikon mutta nyt huomaa että alkavat kasvaa ja muuttua taas sen näköisiksi kuin imettäessä. Uutena on myös tullut että A:lle on alkanut makeat taas maistua. Senhän ei siis ole yhtään tehnyt mieli mitään sokerisia positiivisen tuloksen jälkeen, mutta parin päivän sisään se on syönyt ravintolassa jälkkäriksi ritareita, napannut suklaakonvehdin kaapista ja vonkunut lettujen perään. Viimeksi sillä oli loppuraskaudessa aivan järjetön makeanhimo ja se oli kuin pikkulapsi ja vonkui kaupassa karkkeja, pullia ym ja hermostui kun jouduin vähän toppuuttelemaan. Toivottavasti tää ei taas mene siihen,  varsinkaan näin aikaisin:D Huolettaa erityisesti sen raskausdiabeteksen takia mikä A:lla viimeksi oli. Olis kiva jos sitä ilman tällä kertaa selvittäisiin, mutten tiedä onko se mahdollista joten keskityn toivomaan ettei sitä tälläkään kertaa tarvitsisi hoitaa ruokavaliota kummemmalla. Aijoo, ja muutaman viikon ollut jo sellainen pikkuvaiva, että jos nousee liian nopeasti ylös kohtuun alkaa sattua. Kipu menee kuitenkin nopeasti ohi, mutta on tässä opittu että rauhallisesti pitää nousta.

Huomatkaa, ei vaatekuvaa! Ostolakko pitää vihdoin:D

10. rv

Kymmenes raskausviikko

Myönnän nyt heti alkuun että joo, oon taas hurahtanut ostelemaan. Puolustaudun sillä että kun ovat niin SÖPÖJÄ<3 Eihän se tietenkään kuvissa näy kuinka pikkuriikkisiä ja ihania nuo vaatteet ovat, mutta uskokaa, ne on:D Sitäpaitsi tilasin L:lle ensi talveksi haalarin kun -50% sai ja nämä mahtuivat kätevästi samaan pakettiin tolla loistoalella. Onneksi noi alennusmyynnit alkaa nyt kuitenkin jo loppua niin ei tartte hamstrata enempää:D

Yhdeksännestä viikosta sitten selvittiin, huh. Menipäs viikko jälleen nopeasti! Toistaiseksi aika on kulunut nopeammin kuin ekassa raskaudessa. Ehkä siinä sittenkin on perää että yhden lapsen vanhempana raskaus vaan hujahtaa vaikka olin varma että meille käy päinvastoin. Noh, ehtii se aika tässä alkaa madellakin:D 

A:n vatsa on kasvanut tällä kertaa nopeammin, en tiedä onko se turvotusta vai onko sillä vaan käynyt niinkuin joillain toista lasta odottavilla että vatsa vaan yhtäkkiä pompsahtaa esiin jo tosi aikaisessa vaiheessa. Tosin, onhan kohtu jo kasvanut ensisynnyttäjälläkin greipin kokoiseksi joten kai sen vähän saakin näkyä. Sattumoisin juuri 9+0 myös A joutui toteamaan että tuo greippi on alkanut puristamaan housuissa. Paria päivää aiemmin oltiin käyty kaivelemassa varastosta raskausvaatteet esille, joista nyt sitten farkut pääsivät käyttöön. Collarit tippuu vielä päältä mutta se ei haittaa koska tavallisetkin mahtuu vielä ihan hyvin. Laatikkoon raskausvaatteiden tilalle saavat joutaa puolestaan tavishousut ja joustamattomat kauluspaidat ja vastaavat. Raskausvaatteiden joukossa oli myös viimeisinä kuukausina käytössä olleet raskausalkkarit, ei apua minkä näköisiä:D Mieleen tuli heti huvittava juttu mikä synnärillä kävi. A oli potkinut alkkarit pois jalastaan sängyssä ja ne oli tietenkin ihan lapsivedessä ja veressä kättäriltä saatuine megavaippoineen. Mä kävin pimeässä huoneessa aamuyöllä keräilemässä A:n kamat kun se oli siirtynyt synnytyssaliin mutten tietenkään huomannut niitä pöksyjä peiton alla joten sinne jäivät siivoojille iloiseksi yllätykseksi:D

Oireet ovat alkaneet lientyä. Pahoinvointia ei ole paljoakaan eikä juurikaan mitään erityisiä tuntemuksia. Kova väsymys ja jatkuva palelu on oikeastaan ainoat jotka tällä hetkellä enemmän kiusaavat. Pahoinvointi vaivaa jos ruokailuiden välit pitenevät liian pitkiksi. Paljon helpompaa kuin viimeksi tässä kohtaa! Sitä kyllä miettii että a) onhan kaikki silti hyvin ja b) oliko tää muka tässä vai iskeekö pahempi pahoinvointi vielä päälle.

Lueskelin neuvolasta saamaamme vauvaopasta. Edelliseen verrattuna parannusta on tullut. Aiemmassa oppaassahan puhuttiin yksinomaan isästä, mitä neuvolahoitajammekin pahoitteli. Tässä uudessa ollaan vielä vähän matkan päässä hyvästä kaikille toimivasta oppaasta mutta askeleita on otettu oikeaan suuntaan. Lopussa on linkkejä lapsiperheen tueksi ja siinä sateenkaariperheet.fi on listattuna. Suurimmaksi osaksi kirjassa puhutaan vanhemmista, puolisosta ja kumppanista eli isä-sanaa hieman väistellään. Joidenkin lukujen yhteydessä joissa puhutaan isästä on lopussa kerrottu että sama koskee myös kahden äidin tai useamman vanhemman perheitä. Esimerkiksi synnytysosiossa, jossa kerrotaan isän roolista synnytyksessä. Lopuksi sitten todetaan että jos lapsella on toinenkin äiti tai useampi vanhempi, ovat he kaikki yhtälailla tervetulleita synnytykseen mukaan. Eli eteenpäin mennään:)

9. rv

Yhdeksäs raskausviikko

Jostain syystä tämä yhdeksäs viikko tuntuu tosi kuumottavalta. Sellaiselta että jos/kun tästä selvitään, ollaan saavutettu yksi turvallisuuden etappi. Tähän varmasti vaikuttaa toisessa blogissa koettu 9. viikon menetys, joka edelleen pyörii päässä. Tällä viikolla olisi A:n menkat alkaneet jos se ei olis raskaana. Muistelen jotenkin että joillakin se on aiheuttanut vuotoa ja olisko keskenmenojakin tällä viikolla enemmän kuin edellisellä tai seuraavalla. Hatara muistikuva tosiaan, ei mitään varmaa faktaa. Enkä varmasti halua googlata koska jos siellä ilmenisi suurempi riski niin sitten alkaisi huolestuttamaan. Nyt vaan yritän jännityksellä edetä viikon päivä kerrallaan.

Raskaussovelluksessa (Pregnancy+ jälleen käytössä) luki että tällä viikolla sikiön sukurauhaset kehittyvät joko tytön tai pojan rauhasiksi. Mä olen tällä kertaa ollut jotenkin todella kiinnostunut siitä kumpi sieltä tulee. Sanomattakin selvää ettei muulla ole väliä kuin että vauva tulee, oli se sitten interseksuaali, tyttö, poika tai jotain muuta. Mutta kuitenkin, nyt kiinnostaa ihan kohtuuttoman paljon. Ärsyttää melkein kuinka paljon! En ole vielä onnistunut ratkaisemaan mistä se johtuu. Viime kerralla se toki kiinnosti muttei niin paljoa. Ja kun rakenneultrassa ei sukupuoliuutisia saatu tietää niin en mä siitä mitenkään ollut järkyttynyt tai ihmeissäni, se oli ihan ok. Ultrassa saatu varovainen tyttöveikkauskin meni jotenkin ihan kuuroille korville, vaikka jälkikäteen ajateltuna siihen olis ehkä voinut uskoa vähän vahvemmin. Mä en vielä pari päivää ennen synnytystäkään uskaltanut ostaa kirppikseltä vitosen maksavaa ihanaa hametta kun ei tiennyt tuleeko tyttö vai poika:D 

Joten miksi tää nyt tällä kertaa kiinnostaa niin kovin? Olen jo tehnyt kaikki leikkimieliset testit (sanovat että poika) ja kiinalaiset kalenterit (tyttö) sun muut, etsinyt tietoa todennäköisyyksistä siitä kumpi yhden tytön jälkeen tulee (54,5% todennäköisyydellä poika) ja jutellut läheisten kanssa veikkauksista (poika). Enempää ei oikein voi kuitenkaan tehdä kuin odottaa rakenneultraa tai syntymää koska mihinkään näistä "luotettavista" lähteistä en usko:D

Pikkupullan mokkasiinit

Huomaan taas sortuneeni ostamaan pikkuruisia vaatteita. Mutta kun alennusmyynnit! NoaNoaakin löytyi jopa neljällä eurolla! En vaan mahda itselleni mitään, oon lastenvaatehullu:D Jotenkin tän toisen kanssa on kynnys matalampi pikkuostoksiin, tiedän paremmin mitä haluan ja koska enempää lapsia tuskin tulee, on tämä viimeinen hetki nauttia söpöistä ostoksista puolimetriselle. Viime kerralla meille tuli kassikaupalla lahjoitusvaatteita kavereilta (joista suurinosa lähti meiltä takaisin kavereiden seuraaville vauvoille), mutta tällä kertaa ei kellään ole juuri pieneksi jäänyttä vaatetta. Toki meillä on omasta takaa monta laatikollista L:n vaatteita ja tavaroita eli ihan nollasta ei lähdetä. Pakko ehkä siltikin laittaa nyt kukkaron nyörit kiinni, ainakin np-ultraan asti. L on kyllä saanut myöskin oman osansa vaateostoksista eli ei ole jäänyt unohduksiin kuten A pelkäsi:D

Tässä mukana kyllä myös L:n aleostoksia

Sienipöksyjä ei voinut vastustaa pienelle syysihmiselle<3

Tällä viikolla oli eka neuvolakäynti. Tokakertalaisia kun ollaan, oli meille varattu vain tunnin aika. Käyntejäkin tulee ainakin yksi vähemmän. L oli mukana ja viihtyi hienosti lelujen parissa. Kiva että se sai tulla neuvolaan mukaan koska muuten mäkään en olisi päässyt. Hoitaja on sama kuin L:llä mikä on varsin mukavaa! Tällä kertaa oli ihan erilaista kuin edellisellä ekalla käynnillä. Siinä missä silloin ajan täytti lukuisat kysymykset eri oireista ja käytännön asioista, nyt oltiin vaan että ei meillä mitään kysymyksiä oikeastaan ole:D Perusasiat puhuttiin läpi, varattiin seuraava kerta ja saatiin taas nivaska papereita ja vauvan odotus- ja hoito-opas. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan milloin saadaan ultra-aika postissa!

7. & 8. rv

Seitsemäs raskausviikko

Pahoinvointia ei ole näkynyt mutta ensimmäiset raskaushimot ovat saapuneet kylään. Todennäköisesti suurten matkalaukkujen kanssa eli aikovat jatkaa vierailuaan pitkään. Ensimmäisenä vuoron saa subit. "Tilaa meille subit, pliis pliis pliiiiiiis" A pyytää vaikka samalla viikolla sille subit on maistuneet jo pari kertaa aiemminkin. Mitähän ihmettä täytetyssä leivässä voi olla mitä raskaana oleva tarvitsee, tiedä häntä mutten uskalla kieltääkään:D Väsymys pahenee sellaiseksi että tärisyttää. Ja juuri kun "iloitsee" pahoinvoinnin poissaolosta, niin 6+1 sekin alkaa. Ensin vähän vellovana olona aamupäivisin. Tapaninpäivä on jo pienoinen koettelemus kun vieraita varten valmistetaan paljon erilaisia ruokia ja A meinaa yökätä hajuista eikä pysty oikein olemaan kotona. Tällä viikolla on myös otettava yöllinen välipala koska huonon olon vuoksi ei saa nukuttua, tämä onneksi auttaa myös aamun vointiin! Väsymys näkyy ärtyisyytenä. A nukkuu joka päivä pitkät päiväunet ja alan jo vähän miettiä et miten se pärjää kun loma loppuu ja töissä pitäisi jaksaa olla hereillä!

Viikon vauvahankinnat

Kahdeksas raskausviikko

A:n pää on nykyään ihan täynnä sahanpurua. Se ei siis ymmärrä oikein mitään mitä sille sanoo, johtuu ehkä väsymyksestä tai sitten kyseessä on tällaiset spesiaalit raskausaivot. Melkein jokaisen todella yksinkertaisenkin asian saa selittää moneen kertaan ja kysyä ymmärsitkö. Hetken päästä se kysyy sitten kuitenkin että ai mitä. Esimerkiksi kun oltiin ostamassa uutta itkuhälytintä vanhan hajottua. L nukkuu nykyään unet ulkona ja hälyttimessä mikä aiottiin ostaa luki käyttölämpötila 10-40. Sanoin tästä A:lle joka ei tajunnut sitä yhtään vaan tuijotti hiljaa eteensä. Toistin ja tiedustelin oliko ymmärtänyt. Vastasi että "ahaa miinus kymmenen". Sanoin ettei mikään miinus vaan 10-40 mihin A sitten kysyi "mitä se oikein tarkoittaa". 
"Se tarkoittaa että sitä saa käyttää 10-40 asteen lämpötilassa". 
"Niin just. Miinus 10." A vastaa. 
"Ei mikään miinus vaan +10 viiva +40".
 "Joo. ... ... Ai eli mitä".
 "Niin että tätä ei voi käyttää alle kymmenen asteen lämpötilassa".
 "Ai ei, ahaa. Sepä outoa." 
 Sen jälkeen ei enää tullut ulos mitään järkevää joten aihe jäi siihen. Ja tää on tällaista kokoajan! Huomenna jatkuu työt joten saas nähdä mitä siitä tulee:D Tällaista oiretta en muista viimeksi olleen. Lisäksi A:n silmänaluset on ihan mustat ja kasvoiltaan se on muutenkin ihan sairaan näköinen. Pahoinvoiva se tietysti kokoajan onkin ja älyttömän väsynyt. Nostan hattua ja arvostan suuresti, en tietäis miten itse pärjäisin vastaavissa oloissa. Kumma kyllä, töihin paluu sujuu hyvin. A:n mieli melkeinpä virkistyy ja keskustelut muuttuu skarpimmiksi. 

Viikon vauvahankinnat. Taas. Mut en voinut vastustaa hodareiden kutsua! L:kin totesi nauraen että "hassu nakki" ja halus katsoa yhä uudestaan ja uudestaan näitä. Onkohan meillä tätä menoa vaatteita vähän liikaa kun vauva syntyy:D

5. & 6. rv. "Kello on jo yhdeksän".

Viides raskausviikko

Ihanaa! Me ollaan raskaana! Pelot alkaa hieman hellittää ja onnelle uskaltaa antaa enemmän tilaa. Mieliala muuttuu positiivisemmaksi, huh. Alan huomata raskausoireita, A ei taaskaan oikein osaa yhdistää niitä raskauteen. Ehkä ulkopuolinen huomaa helpommin. Vatsaa nippailee ja on paineen tuntua. Nostelemisesta aiheutuu kipua. Ne A tietysti tunnistaa. Jatkuva palelu on iskenyt päälle, kuten selvästi myös väsymys. A ihmettelee vuolaasti mistä ne mahtavat johtua:D Perjantaina A menee nukkumaan jo yhdeksältä kiukuteltuaan mulle ensin hetken kun ei voida katsoa yhdessä Sorjosta. Eli joo, kiukuttelu ja ärtyisyys ovat saapuneet taloon. Onneksi tässä kohtaa on helppo ottaa huumorilla äksyilyt! Tunnistan selkeästi taas samoja teemoja kuin viimeksi "mitä sun sukka tekee tossa. Joka paikka täynnä roinaa". Yhtenä päivänä A:n tekee kamalasti mieli kananmunaa, onko tää eka raskaushimo?

Viikon vauvahankinnat

Kuudes raskausviikko

Väsymys, väsymys, väsymys.. A on joka ilta erittäin aikaisin nukkumassa. Yhtenä iltana se pyysi mua sammuttamaan valot koska kello on jo yhdeksän:D Itse se oli ehtinyt peiton alle jo puolta tuntia aiemmin makailemaan ja nyt olikin sit jo aika käydä nukkumaan! Viikon vaihtuessa alkaa myös uusia oireita ilmetä. Itkuherkkyys nostaa päätään. A ei koskaan itke, varsinkaan sellaisia "oikeita" itkettäviä asioita. Korkeintaan jotain upeita urheilusuorituksia, mutta ei siis esim. surua. Nyt se kuitenkin liikuttui kaverin lasta koskevasta viestistä niin kovasti että alkoi itkettää. Hajuaisti on alkanut terävöityä, seköhän se oli ensimmäinen askel pahoinvoinnin suuntaan, kääks...

Viikon vauvahankinnat

3. & 4. rv. Piinapäivät.

Kuten tuossa edellisessä postauksessa mainitsin, olen kirjoitellut ylös edellisten viikkojen vaiheet ja postailen niitä nyt takautuvasti muutaman viikon seteissä:) Tästä lähtee!

Kolmas raskausviikko 

Dpo 1. Ei tuntemuksia.

Dpo 2. Jo kolmatta kertaa samaan aikaan iskee kamala päänsärky! Väsyttää kovasti, pissattaa jatkuvasti.

Dpo 3. Flunssaoireita (L on kipeänä joten voi johtua siitä tai koska allergianenäsumute on unohtunut ottaa), menkkamaista juilintaa ja paineentuntua. Todella kivuliaita piikkejä munasarjojen/munanjohtimien tietämillä.

Dpo 4. Voimakasta paineentuntua. Puutumisen tunnetta alavatsassa. Flunssaoireet jatkuu.

Dpo 5. Tuntemukset jatkuu yhä voimakkaina.

Dpo 6. Samanlaista. Siirtynyt keskemmälle.

Dpo 7. Nipistelyä. Outo makeahko voimakas haju pissassa.

Kolmas yrityskierto on alkanut. Jännittää niin että sattuu. Toivon positiivista niin paljon että oksettaa. En uskalla edes ajatella kuinka pahalta negatiivinen tulos tuntuisi. Lääkäri sanoi että jos nyt ei tärppää täytyy tehdä aukiolotutkimus. Pohditaan kovasti sitä ja mitä siitä mahdollisesti seuraa. Joitakin oireita on, mutta niistä ei uskalla innostua koska ne ei edellisilläkään kerroilla johtaneet mihinkään. Varhaiset voimakkaat tuntemukset saa pelkäämään kohdunulkoista raskautta, mitä jos ne on kiinnittymiskipuja munanjohtimiin? Google laulaa taas täysillä. 

Neljäs raskausviikko

Dpo 8. Aaltoilevaa jomotusta (menkkakivut alkamassa?). Väsymystä, tosin jälleen takana huonosti nukuttu yö. Ärtyisyyttä. Oireet muistuttaa kovasti edellisten kiertojen dpo 8:n oireita:(

Dpo 9. Nipistelyt loppuneet ja selvät menkkamaiset juilimiset tulleet tilalle.

Dpo 10. Menkkafiilikset jatkuvat.

Dpo 11. Ostoskasseja kantaessa yhtäkkiä pistelyä ja kipua kohdussa. Otan A:lta kassit mutta pistely jatkuu kävellessä. Mitä ihmettä, onko sittenkin toivoa?

Dpo 12. Haalea positiivinen raskaustestissä! Todella kovan luokan ärtyisyyttä. Tosin takana huonosti nukuttu yö L:n takia. Illalla nipistelyjä ja vihlontaa.

Dpo 13. Plussa vahvistunut kovasti! Välillä pientä nipistelyä ja paineentunnetta. Ärtyisyys jatkuu.

Dpo 14. Kuten edellinenkin päivä. Virallinen testipäivä! Digitesti ilmoittaa nopeasti "raskaana". Ihanaa!

Kolmannen viikon kääntyessä neljänneksi alkaa hyvä jännitys melkein muuttua jo pettymyksen jännittämiseksi. Haluttaisi jo testailla etuajassa mutten tiedä miten kestäisin nähdä vain yhden viivan. Aika kauhufiilis. Miksi se onkin niin että eka viikko on aina toivoa täynnä ja tokan viikon alkaessa mieli mustuu... Tuntemusten hiipuessa hiipuu toivokin, menkkamaiset juilinnat varmistavat ettei taaskaan onnistuttu, vaikka pienen pieni toive elääkin aina menkkoihin asti. Ostan lottorivin mihin syötän numeroiksi lasketun ajan, inssipäivän ym tähän yritykseen liittyvää. Voitto tulee, 4 oikein! Voi tulisipa tästä kuitenkin se ultimaalinen jackpot! Dpo 11 jouluostoksilta tullessa A kantaa ostoskasseja ja kipukohtaus kohdussa tulee todellisena yllätyksenä. Pieni toivo syttyy. Voisiko siellä sittenkin tapahtua jotain? Seuraavan aamun testi on siltikin suuri yllätys. Onnen kyyneleiden jälkeen pelko iskee. Oliko eilinen kipu huono merkki? Onko se kohdunulkoinen? Onkohan tämä vain kemiallinen raskaus? Google laulamaan taas, kuinkas yleisiä ne kemialliset taas olikaan? Seuraavan päivän vahvistunut plussa vahvistaa vähän luottoakin ja kemiallisen miettiminen jää vähemmälle. Varovaisesti alan miettimään milloin ekaan ultraan saisi mennä ja joko uskaltaisi ostaa plussan kunniaksi jonkun söpön pikkuvaatteen. Pelko ei silti hellitä.