torstai 15. tammikuuta 2015

Ei uutta auringon alla

Täällä sitä yhä haudotaan. Hiljaisuus blogissa ei siis oo johtunut siitä että jotain olis tapahtunut, vaan justiinsakin siitä että mitään ei oo tapahtunut. Tylsistyttävää! Mäkin oon edelleen vähän flunssanen mutta enköhän mä jo mukaan pääsis jos synnytys sattuis alkamaan. Niin että tule jo vauva!

Tällä viikolla on ollut vähän ristiriitaisia tunnelmia: toisaalta tuntuu että ei toi lapsi synny ikinä, ja toisaalta aina kun A:ta supistaa erityisen kovaa tai tulee joku muu yllättävä kipu sitä ajattelee että "nytkö se alkaa!". Erityisen jännää on ollut kun A on ollut ihan tosi kärttynen ja tuskastunut ja ajattelin että alkaisko se synnytys sitten muutaman päivän sisään, mutta ei se alkanut. Kiukkuisuutta on jatkunut nyt viikon joten täytyy kai hyväksyä että A ei kuulu niihin joilla paria äksyily- ja masistelupäivää seuraisi synnytys. Huoh. Joka päivä alkaa meillä siten että A istuu hermostuneena nojatuolissa ja mä yritän pitää piristyspuhetta siitä mikä meillä nyt on hyvin:D Jotenkin noi hormonit aiheuttaa sen että se ei pysty näkemään positiivisia asioita vaan ainoastaan sen mikä on vialla ja vaikka olis vaan yks vika niin silti sen mielestä kaikki on ihan surkeesti.

Siitä on tullut tätä nykyä aika kömpelö kun on toi iso maha, lantion pohjassa tiellä oleva vauvan pää ja hirvee turvotus raajoissa. Turvonneiden käsien takia meillä on hajonnut muutama astiakin parin päivän sisään. Ensin tipahti juomalasi kädestä ja tänään lautanen. Lisäksi melkein päivittäin jääkaapista tippuu jotain lattialle kun A tonkii sieltä jotain. Ihan ok sillon kun purkit pysyy ehjänä ja kiinni mut se on vähän epämukavampaa kun sieltä levähtää raejuustot tai kissan tonnikalat pitkin keittiötä.. Vauva sais siis syntyä pian tai muuten meillä ei oo enää astioita jäljellä parin viikon päästä:D

Tässä viikon aikana suhtautuminen asioihin on muuttunut. Esim laskettua aikaa ei enää odota mitenkään erityisesti kun synnytys voi alkaa jo ennenkin. Silläkään ei oo oikein enää väliä että mikä raskausviikko tai päivä on menossa. Eikä neuvolakäyntejä odota mitenkään erityisen suurella innolla kuten yleensä. Sitä odottaa vaan että alkais ne supistukset. Alkais synnytys. A on aika kauhuissaan ja pelkää että kuinka paljon ne sattuu. Ne on napakoituneet tässä jatkuvasti ja eilen illallakin tuli yksi ihan tosi kipee. Mutta vain se yksi!

Mut on tällä viikolla saatu hyviäkin uutisia, remppa nimittäin valmistui ja tarkastaja kävi sen hyväksymässä! Ollaan saatu raijata huonekalut paikoilleen ja jotain siivoiltukin. Mä silleen vähän kevyemmin flunssan takia ja A vähän enemmän, mutta ei sekään hirveesti jaksa kyykkiä tai nostella. Työmiesten kanssa sovittiin silleen että ne jättää tapetin vaihtamatta ja me vaihdetaan se itse ja haetaan rahat vakuutuksesta. Ja että kattolistat laitetaan myös itse. Toi uus lattia on kyllä aivan eri värinen kuin muut lattiat joten päätettiin myös että maalataan kaikki lattiat valkoiseksi. Meillä oli sillon vuosi sitten muutenkin se mielessä mut päädyttiin sitten että laudat hiotaan ja valkolakataan. Niistä ei tullut kuitenkaan ihan niin vaaleita kuin oltiin ajateltu joten ei tää nyt mikään katastrofi oo että joudutaan ne maalaamaan. Mutta se on ens kesän homma kuten tapetointikin. Nyt ei ehdi. Tää asunto on kyllä ollut yks remppapesä! Me ollaan myös muutettu tänne jo kolmesti mikä on myös aika huvittavaa. Sillon heti kun ostettiin tää niin rempattiin keittiö täysin uuteen uskoon, laatotin eteisen ja tietysti maalattiin ja tapetoitiin seiniä ym. Sit muutettiin 10 kk päästä Englantiin ja kun palattiin takaisin oli vuokralaiset saanu sellasta tuhoa aikaseks että esim kylppäriä jouduttiin remppaamaan. Vajaa vuosi myöhemmin alkoikin putkiremppa ja muutettiin pois ja sillon täällä meni taas koko kämppä ihan uuteen uskoon kun uusittiin myös esim olkkarin katto ja laajennettiin keittiötä ja kylppäriä. Se valmistui joulukuussa. Kesäkuussa piti laittaa työhuone uuteen uskoon koska siellä oli vasta lattian betonivalu tehtynä eikä muuta. Tasan vuosi putkirempan valmistumisesta porattiin tohon vesiputkeen ja nyt 6 viikkoa myöhemmin se remppa on ohi. Mutta sit taas siinä alle puolen vuoden päästä täytyy siirrellä kaikki kamat veks että saadaan kaikki lattiat maalattua:D Ihan uskomatonta. No ei siinä, kyllä mä onneks tykkään rempata ja laittaa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Blog Design by Get Polished