Kattikaverit

Mua on alkanut mietityttämään että mitenköhän kissat suhtautuu vauvaan. Toistaiseksi ei ole näkynyt merkkejä että niitten käytös olis muuttunut. Ehkä ne ei ole äkänneet että mitään erityistä on ilmassa, vaikka oon lukenut että eläimet usein vaistoaa raskauden. Ehkä se on kuitenkin vasta myöhemmin. Tai sitten ne on vaistonneet mutteivät ole moksiskaan. Tietysti sen verran on tullut muutosta ettei A:n mahan päälle saa hyppiä enää. Toinen kateista, Miska, on sellanen että tykkää makoilla mahan tai rinnan päällä ja saattaa hypätä välillä aika yllättäenkin päälle. Mutta se ei enää tee sitä A:lle. Se on huomannut että aina kun se lähestyy A:ta mielessään selvästi sylipaikka, laittaa A käden vatsan päälle jolloin Miska ei hyppää siihen. Kyllä se silti rinnan päällä viettää yhä aikaa ja jaloissa, joten ei ole alkanut A:ta välttelemään kokonaan. Ja mun kanssa käyttäytyy ihan normaalisti.

Mutta sehän on sitten ihan toinen juttu kun vauva tulee taloon. Sen verran tiedän että kotiin kannattaa tuoda etukäteen vauvalta jotain vaatetta tai riepua jossa on sen haju että kissat pääsee siihen totuttautumaan. Ja uudet kalusteet ja kantokopat ym kannattaa ottaa jo ajoissa esille jotta ei ne sitten jännitä enää. Meillä itseasiassa on sänky koottunakin jo makkarissa eikä ne ole olleet moksiskaan siitä. Miska on välillä siinä makoillut kun ollaan laitettu sänkyyn päiväpeitto ja sängyn koristetyynyt niin se on sitten ihanan pehmeä makuupaikka sille. Ei se kuitenkaan haittaa että se siellä makoilee koska noilla kateilla menee aina unipaikat nopeasti pois muodista. Aina kun jotain uutta tulee niin siitä skabaillaan muutama viikko mutta vähintäänkin kuukaudessa ollaan löydetty jo uusi kiinnostava unipaikka. Eli kissat ehtii ton sängyn unohtaa vielä moneen kertaan ennen vauvan syntymää! Jostain, en muista mistä, luin myös vinkin että lähempänä kannattaa ottaa sängystä pohja pois jotta katit huomaa ettei sinne voi mennä nukkumaan.

Eniten tässä jännittää tuon meidän nuoremman kaverin Uikun reaktio. Uikulla on nimittäin ADHD (joo kissallakin voi se olla, tää usein ihmetyttää ja huvittaa ihmisiä:D) ja sehän tarkottaa että se suhtautuu kaikkiin muutoksiin tosi huonosti. Jos kengät on väärässä paikassa tai lattialla on joku vaate tai vaikka pieni roskakin, se saattaa aiheuttaa Uikussa pelkoa. Ei aina, mutta välillä. Joskus se ei tykännyt kissanhiekasta ja hiekkalaatikosta ja päätti alkaa pissailla sänkyyn. Siihen kuitenkin auttoi kun hankittiin sille oma hiekkalaatikko ja vauvapuuterin tuoksuista mikrohiekkaa. Tää oli vuosia sitten eikä se ole sen jälkeen pissannut kuin kerran väärään paikkaan, toissa kesänä me oltiin pari yötä poissa ja yks ystävä oli näitä hoitamassa joka niillä ei yleensä ole. Se oli tullut sitten myöhään töistä ja mennyt suoraan nukkumaan. Uikku oli ilmeisesti hermostunut siitä että hänen sänkyynsä tulee vieraita nukkumaan ja päättänyt pissata siihen viereen:D No petari on vaihdettu monesti.. Yleensä kun ollaan matkusteltu noilla on ollut aina muutamat samat kissavahdit joitten kanssa tulevat kyllä hienosti toimeen. Nyt kuitenkin pelottaa että mitäs jos vauvan tulo saa ton pissailun taas alkamaan?

Uikku mököttää.

Uikku on muuten ihan hurmaava luonne kyllä, se on todella läheisyyden kipeä ja nukkuu joka yö vieressä (ja valtaa puolet tyynystä). Se on Turkkilainen Van rodultaan eikä siis ole moksiskaan vedestä. Varsinkin pienenä se oli helppo houkutella lelulla vaikka suihkuun mukaan:D Uikku on myös ton sairauden takia ihan tosi villi tapaus ja sen takia sillä onkin lääkitys mikä rauhottaa sen olotilaa. Ennen lääkkeitä se ramppas ku hullu ja huusi mennessään. Kokoajan piti leikittää mutta ei se malttanut edes leluihin kiinnittää huomiota. Ja sama jatkui ympäri vuorokauden. Lääkkeiden ansiosta se on nyt "normaali" kissa eli nukkuu aika paljon ja välillä vetää kauheet spurtit, nauttii ulkoilusta ja naruleikeistä. Ja syksystä koska sillon saa ulkona jahdata puista tippuvia lehtiä! Ikää tällä hetkellä reilu 7 vuotta. Uikku on meidän eka vauva, se me otettiin yhdessä.

Viime syksynä

Miska on meidän vanhempi rouva, sen oon ottanut Hesyltä (Helsingin eläinsuojeluyhdistys) vuonna 2003 ja se oli sillon noin vuoden ikäinen. Miska osaa avata kaikki ovet hyppäämällä kahvaan joten luulen että se oli sillä tavalla karannut edellisestä kodistaan. Ekaa kertaa kun niin tapahtui mulle ihmettelin että miks ulko-ovi kävi ja kun menin katsomaan Miska tyytyväisenä oli rappukäytävässä tutkiskelemassa. Siitä lähtien ovet on pidetty takalukossa! Molemmat katit viihtyy kyllä rappukäytävässä ja päästetään ne sinne välillä vähän nuuskimaan jos ei ole muita ihmisiä liikenteessä.

Miska hoitaa yrttejä

Miska on tosi sylivauva ja kova kehräämään, mutta pysyy useimmiten sentään yöt sängystä poissa, muuten olis aika ahdasta! Ikäisekseen se on myös tosi leikkisä! Mutta sekin riippuu sen mielialasta. Jos se ei oo onnellinen se on aika passiivinen eikä leiki ja alkaa nyhtämään vatsastaan karvoja. Mutta sitten kun se on tyytyväinen niin se on aika villi tapaus! Noista mahakarvoista voi hyvin aina päätellä sen stressitasoa. Aiemmassa kämpässä se ei viihtynyt niin hyvin kuin täällä missä nyt on vuodesta 2011 asuttu. Päätelty mahakarvoista ja käytöksestä tämä:D

Välillä asuttiin myös Englannissa missä se alkuun viihtyi mutta alkoi myöhemmin stressaantua. Se oli sellanen 3-kerroksinen rivariasunto missä asuttiin kaupungin laidalla eli muita kissoja oli paljon vapaana ja joka kerroksen ikkunasta loistavat näköyhteydet pihaan ja kadulle. Olkkarin ikkuna oli kaiken lisäksi sellanen koko seinän kokoinen ja yhtenä yönä herättiinkin siihen että Miska istui siellä ikkunan edessä ja toisella puolella toinen kissa. Murisivat toisilleen. Tää alkoi sitten kiristää myös meidän kissojen välejä ja ne oli pari kuukautta tosi etäisiä toisilleen ja Uikku peloissaan (tietysti). Toinen tiukka paikka oli viime kesän putkiremontti minkä ajan asuttiin mun vanhempien naapurissa omakotitalossa ja tollasella alueellahan tietysti on kissoja myös vapaana. Ekana aamuna Uikku näki naapurin kissan ja vanhat muistot palautu ilmeisesti mieleen. Seuraukset oli sen verran pahat että mä ja Miska asuttiin sit siinä vieressä mun vanhempien luona loppuaika.. Jännitti kyllä kotiinpaluu mutta täällä ne taas alkoi luottaa toisiinsa ja on sujunut hyvin.

Miska villiintyneenä ulkona, juoksentelee korvat luimussa!

Miska on silleen yleisesti aika rento kaveri että se luottaa tosi hyvin ettei me aseteta sitä vaaraan joten se suhtautuu muutoksiin hyvin. Siinä mielessä en niin paljon pelkää Miskan reaktiota vauvaan, mutta koska se on jo tollanen vanhempi lady, se saattaa vähän häiriintyä vauvan huudosta. Että veikkaisin että se pysyy uudesta tulokkaasta vähän etäämmällä. Miska ei muutenkaan niin paljon tykkää lapsista, Uikku puolestaan on aina lapsivieraita kohtaan tosi utelias. Vaikkakin nyt kesällä kun oli vauvavieras yötä, molemmat pysytteli piilossa kunnes vauva laitettiin nukkumaan sellaseen matkasänkyyn jonka pohja on aika matalalla ja seinät on verkkoa. Sen jälkeen molemmat tuli sängyn viereen istumaan naamat verkossa kiinni ja tuijottivat vauvan naamaa! Mutta heti kun siitä kuului ääntä molemmat luikki karkuun ja palasivat takaisin kun tilanne oli rauhottunut:D

Mutta sellaiset mutkikkaan mutkattomat kattikaverit meillä asustaa!