Raskaus tekee vähän outoja meille molemmille. Meihin on nimittäin iskenyt aika voimakas pesänrakennusvietti, joka alkoi oikeastaan jo joitain viikkoja sitten. Meillä on tilava kaksio kantakaupungissa, jonka ollaan aiemmin ajateltu riittävän ihan hyvin niin kauan kun lapsi on pieni eikä juoksentele vielä ympäriinsä tai tarvitse omaa huonetta. Raskausuutisten jälkeen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa mieleen hiipiä ajatus, että aivan liian pienihän tämä on! Vaunut tukkisivat koko eteisen ja miten vauvan sängyllekin riittää tarpeeksi makkarista tilaa. Siitä se alkoi, mutta muutaman viikon päästä tarpeet tuntuikin olevan jo suuremmat: kyllä tässä nyt täytyis saada omakotitalo ja perheauto! Ne oli outoja ajatuksia, koska ollaan aina haluttu asua keskustassa vanhassa kerrostalossa. Lapsuutemme asuttiin molemmat omakotitalossa, että kai se tässä kohtaa alkaa jotenkin näkyä että alkaakin arvostaa sitä ympäristöä missä kasvoi. Viime kesä ja syksy asuttiin mun vanhempien naapurissa omakotitalossa kun kotona oli putkiremppa meneillään. Oltiin todella tuskastuneita siihen ja odoteltiin vaan, että päästäis takaisin omaan kotiin kerrostaloon! Nyt sitä vaan ajattelee, että no siinähän olis sitten ollut isovanhemmat ihan vieressä. Puu-Kumpulassa ollaan oltu fiilistelemässä tällaisten perässä:
Noh, pesänrakennukseen kuuluu muutakin kuin lisätilasta unelmointi; kuten jo aiemmin mainitsinkin, on A vähän hurahtanut siisteyteen eikä kestä "sotkua" ollenkaan. Siitä ollaan tällä viikolla taas moneen otteeseen kinasteltu, koska itse jatkan samoilla siisteyskriitereillä, joita on pidetty yllä kaikki aiemmat vuodet. Siistiä on aina ollut, mutta nykyisin pikkujututkin saa A:n näkemään punaista. Luin toissapäivänä, että tällanen on aika yleistä raskaana oleville. Tosin sillä erotuksella, että yleensä raskaana oleva saa ITSE siivousvimmoja ja jynssää joka paikan siistiksi. Meillä mä olen joutunut valokeilaan:D Onkohan muilla kokemusta siivoushulluiksi pirttihirmuiksi raskauden vuoksi tulleista naisista?! Onneksi kinat on myös nopeasti unohdettu ja jälkikäteen välillä huvittaakin kun yks vaan saa hirveet hepulit jostain petaamatta jääneestä sängystä! Tässä A:lle, kaikella rakkaudella:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti