sunnuntai 20. elokuuta 2017

Uusi tulokas

Sunnuntaina aamuyöllä rv 40+3 klo 3.43 syntyi maailmaan uusi pieni ihminen, meidän toinen tytär. Synnytys kesti alle 6h ja sujui varsin mallikkaasti. Kaikki voidaan hyvin ja ollaan onnesta soikeina. L on ottanut pikkusiskon suurella rakkaudella vastaan ja halitellut, hoivannut, pitänyt sylissä ja antanut varmaan sata suukkoa!

Raskautta edeltävänä oireena oli tälläkin kertaa oireettomuus edellisenä päivänä. Lisäksi A:ta nälätti ihan kamalasti ja se söi muutaman ylimääräisen annoksen. Vähän aavisteltiin noista oireista et jotain voisi olla tuloillaan. Kamalasti ei ehtinyt kuitenkaan asiaa pohtimaan koska L:n kanssa touhuaminen pitää tehokkaasti ajatukset muualla. Lauantai vaikutti muuten ihan normaalilta päivältä. A nukkui päiväunia kun hiljaisen perjantain ja lauantaiaamun jälkeen supistuksia alkoi taas tuntua. Ne jatkuivat koko iltapäivän ja kirjoiteltiin aikoja ylös. Ne ei olleet kipeitä ja olivat varsin epäsäännöllisiä joten ei niistä mitään erityistä voinut päätellä. Vähän enemmänhän niitä oli kuin keskivertopäivänä muuten. Iltapäivällä käytiin sitten kaupassa, grillailtiin ja illaksi mentiin vielä ulos leikkimään. Passitin A:n vähän kävelemään aina kun vaikutti että supistusten väli pitenee turhan pitkäksi. Meillä oli etukäteen sovittuna että viedään L mun vanhemmille yökylään kun synnytys alkaa mutta ei tosta voinut vielä varmaksi sanoa mitään joten A oli sitä mieltä että ei viedä L:ää vielä turhaan jos supistukset laantuvatkin. Mä kyllä vähän mietin että pitäisköhän se kuitenkin viedä ja sit kun L itse sanoi haluavansa mennä niin pakattiin kamppeet autoon ja käytiin viemässä L mun vanhemmille. Sehän oli ihan innoissaan!

Supistukset ei edelleenkään olleet mitenkään voimistuneet tai tihentyneet joten ajateltiin että käydään vielä kahdestaan kiertämässä ihan lyhyt lenkki korttelin ymäpäri ja sitten A voisi mennä suihkuun kuulostelemaan tuntemuksia. Kävelyllä tuli supistuksia jotka olivat aavistuksen kipeämpiä kuin levossa tulleet. Tultiin kotiin ja A istui sohvalle kirjoittamaan tekstaria ajatuksena mennä sen jälkeen suihkuun. Yhtäkkiä se ponkaisi pystyyn ja huusi että lapsivedet meni. Äkkiä juostiin kylppäriin minne vedet lirisi ja sohva onneksi säästyi:D Huomattiin sitten heti että lapsivesi oli taas vihreää kuten L:lläkin. Tosin reippaasti vihreämpää. Arvattiin että nyt tuli sitten lähtö samantien kättärille joten mä aloin äkkiä pakkailemaan vikoja puuttuvia asioita hoitolaukkuun. Heti vesien mentyä klo 22 alkoikin todella kipeät säännölliset supistukset 3min välein. Tuli pikkaisen kiire! A nojaili kylppärissä pyykkikoneeseen ihan tuskissaan ja yritti hoputtaa mua. Se ei saanut edes housuja itse jalkaan joten mun piti pukea kaikki. Jotenkin se pakkaaminen tuntui kestävän ikuisuuden ja olin ihan hikinen siitä säntäilystä ja jännityksestä:D Pää oli lähtiessä jälleen niin tyhjä että sairaalakassin pakkaaminen olis ollut turha yritys. Hyvä että oli valmiina ja lista puuttuvista asioista myös. 

Olin niin sekavassa tilassa että ajoin pieleen vaikka meiltähän ei ole kättärille kuin 2km:D Manasin vaan että olis pitänyt miettiä etukäteen paras reitti sinne koska nyt ei pää toiminut yhtään. Loppukesän lauantai-illassa oli tietysti ihan kiitettävästi kaiken maailman hillujaa liikenteessä jotka poukkoilivat tielle oudosti (tai siltä se tuntui). Päästiin kuitenkin perille pitkältä tuntuneen matkan jälkeen ja kirjauduin sisään joskus 22.30 aikoihin. Olin ihan varma että mut käännytetään vielä kotiin ja pääsen sitten seuraavana aamuna uudestaan. Ihmetys oli suuri kun päästiin suoraan synnytyssaliin. Otettiin käyrät ja tehtiin sisätutkimus, 3cm auki mutta vauva oli vielä todella ylhäällä. A päätti siirtyä suihkuun koska kivut oli ihan jäätävät eikä vielä ollut mahdollisuutta saada ilokaasua kummempaa kivunlievitystä. Ilokaasusta se ei tälläkään kertaa kokenut olevan apua joten suihkuun siis. Siellä se sitten tunnin verran istuskeli jumppapallon päällä, oksenteli ja huusi kivusta. (Viimeksihän tää vaihe kesti kolme tuntia). Supistukset kesti n.1,5min ja tuli 2-3min välein. Kamalaa katsottavaa. Sitten kätilö tuli ja A palasi sänkyyn missä uusi sisätutkimus antoi tuloksen  6-7cm ja vauva vähän laskeutunut, silti ylhäällä. Nyt oli kuitenkin jo mahdollisuus saada epiduraali jonka A mielellään ottikin. Hiljaisena yönä lääkäri ehti heti paikalle ja puudute alkoi vaikuttamaan n. 2.30. Oletettiin tässä vaiheessa että on pitkä yö ja aamu edessä ja synnyttämään päästään varmaan aamupäivällä. Tosi asiassahan toi kohdunsuun tilanne oli kehittynyt tosi nopeasti.

Epiduraalin ansioista lepäiltiin tunnin verran kunnes hoitaja tuli kohentelmaan vauvan antureita ja samalla A myös huomasi supistusten alkavan tuntua jälleen enemmän. Hoitaja pyysi A:ta istuskelemaan pöntölle koska vauva oli edelleen liian ylhäällä. Muutamat supistukset pöntöllä ja takaisin sänkyyn. Nyt vauva olikin laskeutunut ja A täysin auki. Epäuskoisena tilanteesta se kyseli mahdollisuutta toiseen epiduraaliin jos vuorossa olisi nyt se painajaismainen odotteluvaihe. Hoitaja kuitenkin sanoi että nyt voitaisiin myös synnyttää vauva. Okei! A sai sitten alkaa ponnistelemaan aina supistuksen yhteydessä ja vielä tässäkään vaiheessa me (tai mä ainakaan) ei ihan oikeasti tajuttu että vauva syntyy ihan nyt just! Ajattelin että tässä nyt hiljalleen vähän ponnistellaan vauvaa alemmas ja sitten myöhemmin oikeasti. Mutta niin vaan kätilö pian ilmoittikin päälaen näkyvän jo! Siinä vaiheessa kun nenän pää oli tullut näkyviin pistettiin ponnistaminen hetkeksi tauolle. Lapsevesi oli tosiaan ollut niin vihreää ja paksua että vauvan nenä ja suu täytyi imeä puhtaaksi ennen synnytyksen jatkamista. Kakka keuhkoissa olis ollut tulehdusriski. Imeminenkään ei mitään vielä takaa joten vauvan vointia täytyy seurata tarkemmin. Imun jälkeen annettiin supistusten työntää vauva ulos ihan itsekseen ilman ponnistamista. Ja sieltä se pieni aika pian putkahtikin pöydälle! Huomasin heti että sillä on ihan sama nenä kuin L:llä! Sitten huomasin että varpaatkin on samat. Pöydällä suoritettiin vielä putsaustoimenpiteitä ja sitten sain leikata napanuoran ja tyttö siirrettiin A:n paidan alle. Istukka ei ensin meinannut syntyä lainkaan, viimeksi se tuli heti vauvan perään. Tässä vaiheessa en kuitenkaan tiedä kellonajoista enää mitään koska oltiin jo ihan keskittyneinä vauvan ihasteluun ja valokuvaamiseen (joka keskellä yötä pimeässä synnytyssalissa olikin aika haaste).

Lopulta istukkakin saatiin ulos ja vauva pääsi syömään. Imeminen sujui heti hyvin, onneksi. A:lle laitettiin tälläkin kertaa repeämisen vuoksi 3 tikkiä. Vauvan ruokailun jälkeen tehtiin punnitukset ym ja sitten A pääsi suihkuun. Mittaa tytöllä 50cm ja painoa 3.48kg. Vähän isompi kuin L siis. Ja mä kun olin aivan täysin varma vauvan synnyttyä että se on jäänyt liian pieneksi:D Se näytti niin miniltä ettei ollut tosikaan. En yhtään muistanut että vastasyntyneet on oikeasti niin pieniä. Sitten ennen kuutta aamulla kävin tekemässä meille aamupalat ja syömisen jälkeen päästiin siirtymään osastolle. Tässä vaiheessa vauva nukkui joten oli paras että A:kin yrittää samaa ja mä lähdin kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.


Aamupäivällä unien jälkeen hain L:n ja lähdettiin vauvaa katsomaan. L oli ihan todella upea. En olis uskonut että se on niin hienosti ja kiinnostunut vauvasta! Se ei olis edes halunnut lähteä pois pikkusiskon luota ja suostui lähtemään vasta kun lupasin että tullaan lounaan ja päiväunien jälkeen uudestaan. Minimuru yritti myös ottaa kovasti yhteyttä L:ään. Meitä se lähinnä tarkasteli mutta L:lää yritti kokoajan huitoa käsillään! Vauva oli iltaan asti ollut niin uninen että sitä piti oikein herätellä syömään 3h välein! Ennen vierailutunnin alkua sille alkoi kuitenkin maistumaan maito ihan jatkuvalla syötöllä eikä se muuta kuin torkkunut pienet pätkät ja sitten taas halusi ruokaa. Hyvä niin! Vierastunnille tuli tyttöjen isovanhemmat ja mun pikkuveli avovaimonsa kanssa. Niiden lähdettyä oli meidänkin aika lähteä kotiin iltapuuhiin ja A ja vauva jäi sairaalaan. Huomenna uudestaan sitten. Ja huomiselle olis toive päästä kotiinkin. On tää vaan niin uskomatonta! Miten meille onkaan voinut tulla kaksi noin ihanaa ja täydellistä tyttöä<3 Ihan parasta!

L:llä on nenässään pari vekkiä just lauantai-illalta skeittilautakokeilun vuoksi:D

13 kommenttia :

  1. Voi onnea hirmuisesti koko perheelle <3

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla, et synnytys sujui mutkattomasti. Tervetuloa pikkuinen, tuhannesti isosiskolle ja äideille <3

    VastaaPoista
  3. Ihania uutisia! <3 Onnea isosiskolle ja äideille uudesta typystä! :)

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa, onnea koko perheelle pienestä prinsessasta! <3

    VastaaPoista
  5. Oi ihanaa! Onnea onnea koko perheelle! :)

    VastaaPoista
  6. Voi onnea, onnea onnea! Uudelle ihmiselle, äideille ja ilmeisen ylpeälle isosiskolle. <3

    VastaaPoista
  7. Kiitokset kaikille onnitteluista<3 Me ollaan eilen kotiuduttu ja harjoitellaan tässä kovasti kaksilapsisen perheen elämää. Vähän tasapainoilua se vielä on mutta varsin mukavaa:)

    VastaaPoista
  8. Suuret onnittelut pikkuisesta! <3

    VastaaPoista
  9. Palailen tänne lukemaan, nyt kun oma h-hetki on reilun parin viikon päässä (tai siis la on silloin, voihan h-hetki olla vaikka jo ensi yönä :D) mitä teille kuuluu? :)
    -Nipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsit, se on nyt niin käsillä! Jänniä aikoja:) Aina välillä oon pikaisesti käynyt teidänkin blogista kurkkimassa raskauden etenemistä, mut niin se vaan on, että toisten raskaudet tuntuu kuluvan todella nopeasti:D Onnea koitokseen, odotettu päivä on lähellä! Ottakaa paljon kuvia ja videoita muistoksi pienestä ihmeestä (vaikka ei meinaisi malttaa silmiään sen vertaa irrottaa että nappais kameran käteen)!

      Meille kuuluu sellaista kiireistä arjen pyöritystä, johon lisämaustetta tuo erinäiset muut aikaa ja energiaa vievät sattumukset ja projektit:D L täytti juuri 3 ja pikkuinen on kohta jo puoli vuotta, eipä uskoisi kummastakaan et näin suuria sitä ollaan jo! Samanlainen jötkälepulla se on kuin L oli vauvana, maito on siis maistunut mallikkaasti! Siskokset on toisilleen rakkaimmat kaikista ja tykkäävät hassutella yhdessä. Vajaat pari kuukautta ne on nyt alkaneet saada hyvin kontaktia toisiinsa, kun pienempikin alkaa ymmärtämään ympärillä tapahtuvia asioita:)

      Poista

Blog Design by Get Polished