Päästiin
sitten kaksinumeroisille raskausviikoille! Ekan päivän 10+0 tuntuu
varsin isolta. Se tarkoittaa myös sitä että raskaus on jatkunut 70
päivää, ajatella. Vaikka tietysti ne 14 ekaa päivää ei raskaana millään
muotoa oikeasti oltukaan. Raskaudesta on kuitenkin jo tiedettykin 2kk. Esikoisen
odottaminen oli kyllä ihan erilaista ja tosi spesiaalia. Siitä ehti
oikein nauttimaan ja makustelemaan jokaista päivää. Nyt aika vaan
jotenkin humahtaa ja taas viikko on mennyt normaaleissa arjen askareissa.
Musta tuntuu että A hädin tuskin tietää mikä raskausviikko on edes
menossa eikä se ole kertaakaan kysellyt missä vaiheessa vauvan kehitys
on tai minkä kokoinen se on. Viimeksi sitä kiinnosti vähintäänkin
viikottaiset päivitykset mahan tapahtumista:D Toisaalta en tiedä meneekö
aika niin nopeasti osittain siksi että vieläkin jännittää aika paljon
se ettei mitään ikävää tapahtuisi. Pääsisikö sitä sitten nauttimismoodiin kun
seuraava ultra on ohi jos siellä olis kaikki niinkuin pitääkin.
Alkuviikosta keljutti aika paljonkin ettei ultrakutsua vieläkään kuulunut. Harmitti ettei A ollut soittanut neuvolaan ennenkuin vasta kahdeksannella viikolla. Oon kärsimätön näkemään miten mahassa oikein sujuu, nyt ei voi kuin toivoa että hyvin. Onneksi kutsu viimein tipahti postiluukusta 10+6. Ja oikeastaan voin sanoa vinkkinä niille jotka ovat eläneet samanlaisessa teknologia-pimennyksessä kuin me, että Omakannasta toi varattu päivä näkyi jo monta päivää ennen kutsun saapumista. Kellonaikaa siellä ei ole, mutta toi päivämäärä. Eli 7.2. se maaginen päivä sitten koittaa, pari viikkoa vielä pitää jaksaa odotella!
Alkuviikosta keljutti aika paljonkin ettei ultrakutsua vieläkään kuulunut. Harmitti ettei A ollut soittanut neuvolaan ennenkuin vasta kahdeksannella viikolla. Oon kärsimätön näkemään miten mahassa oikein sujuu, nyt ei voi kuin toivoa että hyvin. Onneksi kutsu viimein tipahti postiluukusta 10+6. Ja oikeastaan voin sanoa vinkkinä niille jotka ovat eläneet samanlaisessa teknologia-pimennyksessä kuin me, että Omakannasta toi varattu päivä näkyi jo monta päivää ennen kutsun saapumista. Kellonaikaa siellä ei ole, mutta toi päivämäärä. Eli 7.2. se maaginen päivä sitten koittaa, pari viikkoa vielä pitää jaksaa odotella!
Tällä
viikolla otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Seuraavana päivänä
neuvolahoitajalta oli tullut viesti että virtsanäyte oli epäpuhdas.
Ärsyttävästi vielä perjantaina että viikonlopun joutui elelemään
epätietoisuudessa siitä mitä toi tarkoittaa. Pääteltiin kuitenkin että
jos se olis vaarallista, olis hoitaja varmasti soittanut että
uusintakokeeseen pitäisi mennä heti. Viikonloppuna tajuttiin sitten avata Omakanta ja sieltähän noi tulokset
näkyi. Ilmeni että leukosyytit oli yhden plussan verran koholla mikä
voisi viitata virtsatietulehdukseen tai heikkolaatuiseen näytteeseen. Maanantaina A sitten kävi uusintatestissä ja näyte oli tällä kertaa puhdas. Labrahoitaja sanoi että raskaana olevilta tulee usein epäpuhtaita näytteitä.
Uutena
oireena tällä viikolla on tullut A:n kasvaneet rinnat. Kipeät ne on ollut jo muutaman
viikon mutta nyt huomaa että alkavat kasvaa ja muuttua taas sen näköisiksi
kuin imettäessä. Uutena on myös tullut että A:lle on alkanut makeat
taas maistua. Senhän ei siis ole yhtään tehnyt mieli mitään sokerisia
positiivisen tuloksen jälkeen, mutta parin päivän sisään se on syönyt
ravintolassa jälkkäriksi ritareita, napannut suklaakonvehdin kaapista ja vonkunut
lettujen perään. Viimeksi sillä oli loppuraskaudessa aivan järjetön
makeanhimo ja se oli kuin pikkulapsi ja vonkui kaupassa karkkeja, pullia
ym ja hermostui kun jouduin vähän toppuuttelemaan. Toivottavasti tää ei
taas mene siihen, varsinkaan
näin aikaisin:D Huolettaa erityisesti sen raskausdiabeteksen takia mikä
A:lla viimeksi oli. Olis kiva jos sitä ilman tällä kertaa
selvittäisiin, mutten tiedä onko se mahdollista joten keskityn toivomaan
ettei sitä tälläkään kertaa tarvitsisi hoitaa ruokavaliota kummemmalla. Aijoo, ja muutaman viikon ollut jo sellainen pikkuvaiva, että jos nousee liian nopeasti ylös kohtuun alkaa sattua. Kipu menee kuitenkin nopeasti ohi, mutta on tässä opittu että rauhallisesti pitää nousta.
Huomatkaa, ei vaatekuvaa! Ostolakko pitää vihdoin:D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti