Päivä 200

200 down, 80 more to go! Juhlaa siis! 80 ei oo paljon eihän! Muistan hyvin kun kirjoitin ton jutun sata päivää sitten. Iso vauvamaha ihastuttaa edelleen, entistä enemmän oikeastaan nyt kun se on kasvanut oikeasti isoksi! Nyt kun katsoo jotain vanhoja kuvia A näyttää ihan järjettömän laihalta ja pikkuselta! Oon myös edelleen jutustellut mahalle, nykyäänhän vauva tietysti jo kuulee mun höpinöitä ja välillä tuntuu että se vastaa niihin pienellä potkulla. Ja yleensä jos laitan kädet A:n mahalle se rauhottuu, en tiedä onko se sattumaa mutta niin vaan yleensä käy.

Vauva liikuskelee nykyään tosi paljon ja vaikuttaa melkoisen aktiiviselta tapaukselta. Välillä A:lla on jopa vähän vaikeaa nukkua vauvan remuumisen takia. Muutenkin se on selvästi alkanut valmistautua vauva-arkeen koska jo jonkun aikaa se on alkanut heräilemään öisin pienin väliajoin. Unentarve vaikuttais myös vähentyneen. Mun unia puolestaan häiritsee se että A on alkanut pari viikkoa sitten kuorsaamaan! Ja vaikka se ei kuorsaiskaan niin tukkonen nenä tekee sen että hengitys on tosi raskasta. En sais valittaa mut aika ikävää pyöriä sängyssä kun ei saa unta ton kuorsauksen ja tuhinan takia:D Hormonitoiminta ei kuitenkaan oo vähentänyt mun unentarvetta!

Lisää yöasiaa. Musta on nyt alkanut tuntua että jo muutaman viikon ainakin mä oon nähnyt ihan joka yö unta vauvasta. Se on aina syntynyt niissä unissa. Yleensä ne unet on hyviä mutta muutaman kerran on ollut painajaisiakin että vauvalle tapahtuu jotain. A ei hirveästi muista uniaan mutta saan edelleen kuunnella sen unissapuhumista:D Myös mun äiti ja A:n äiti on sanoneet että ne on alkaneet nähdä unia bebestä! Yhdessä A:n äitin unessa mä en päässyt mukaan synnytykseen koska mulla oli noro-virus! Se meni sitten mun tilalle. Ihan karseeta, toivottavasti niin ei tapahdu oikeesti. Olisin aika pahoillani jos missaisin oman lapsen syntymän.