Vau:n sovellus, raskauden päivä 157: "Miten aiotte kutsua itseänne vanhempina? Äiti ja isä? Äiskä ja iskä? Äippä ja isi? Mamma ja pappa?"
Niin miksi haluamme itseämme kutsuttavan? Ollaan mietitty tätä jo ennen raskauttakin, mutta kun raskaustesti näytti plussaa se tuli todella mieleen. Välillä on tuntunut että asia on jo selvä, mutta kuten niin monen muunkin asian tavoin, hetken päästä sitä onkin toista mieltä. Jokseenkin alusta asti kuitenkin puhuttiin siten että A:ta kutsuttaisiin äidiksi. Myöhemmin ollaan kyseenalaistettu sekin; jos vanhempia kutsutaan eri nimityksillä miksi synnyttänyt on automaattisesti äiti? Se toinen osapuoli kuitenkin on vähän heikommassa asemassa jo muutenkin ja jos sitä kaikenlisäksi ei kutsuta äidiksi tajuavat kaikki heti kumpi biologinen äiti on. Se taas on pelottavaa, koska siinä piilee riski että toista osapuolta pidetään jotenkin vähemmän äitinä tai vanhempana. Me kuitenkin ollaan tasavertaisesti yhtä paljon äitejä lapselle molemmat ja toivotaan että muutkin sen asian ymmärtävät. Me ei oikeastaan haluttais vastata vieraille jos ne kysyy kumpi on synnyttäjä juurikaan siksi ettei meidän vanhemmuus joudu eriarvoiseen asemaan ihmisten silmissä.
No kun kerran ollaan niin tasavertaisia niin miksi kummatkin ei sitten vaan olisi äitejä? Se tuntuu haasteelliselta lapsen näkökulmaa ajatellen: miten se voi puhutella meitä yksilöinä? Sitten taas sellaiset Etunimi-Äiti kutsumanimet tuntuu meidän mielestä vähän vaikeilta ja pelkillä etunimillä kutsuminen jotenkin kaukaiselta. Yhdet mun perhetutut kutsuu niiden vanhempia nimillä ja se on tuntunut aina jotenkin karseelta. Ihan kuin ne ei olis kovin läheisiä. Sellainen Etunimi-Äiti -yhdistelmä on myös aika pitkä kutsumanimi, saattaiskohan siinä sitten käydä niin että se äiti jää sieltä lopusta pois ja kutsutaan pelkällä etunimellä.
Jonkin täysin oman nimityksen keksiminen taas vaikeuttaisi esim. lapsen puhuessa muille vanhemmistaan, eihän kaverit tiedä että jokin itse keksitty nimitys tarkoittaa äitiä. Sama homma etunimillä kutsumisen kanssa: "oltiin A:n kanssa uimassa". No kukas se A on, täti, ystävä vai jotain muuta. Halutaan että lapsi voi ilman miettimistä puhua vanhemmistaan muille siten että nekin tajuaa että vanhemmista on puhe.
No jos nyt tullaan sitten siihen että toinen on äiti niin mikäs se toinen sitten olis? Mä oon yrittänyt kokeilla mikä nimitys sopii suuhun mutta huonolla menestyksellä. Kissoille me molemmat puhutaan aina siten että ollaan mameja. Se käy luonnostaan mutta tuntuis jotenkin hassulta koska se on kissoihin liittyvä nimitys jota käytetään molemmista. Äipästä en oikein tykkää, ei se ehkä sovi mulle. Mamaa mietin pitkään ja olin aiemmin ajatellut että se musta tulee. Sitten kaveri tokaisi että "ihan ku joku ghetton sexy mama". No joo.. Se alkoi sitten pyöriä päässä joten aloin miettimään muita vaihtoehtoja. Toinen kaveri ehdotti sitten mammaa ja oon ihan tykännyt siitä, mutta jotenkin siitä tulee mieleen isovanhempien nimitys, mamma ja pappa. Meillä ei kummallakaan ole sen nimisiä isovanhempia, mutta pappa on käytössä molemmilla A:n isovanhemmilla ja mun isä taas on pappa mun veljen lapsille ja myös sitten meidän lapsille. Onko tää vähän outo asetelma? Enkä ole yhtään muumimammamainenkaan. Äsh. Toi äiskä tuli mulle sitten mieleen pari viikkoa sitten kun sattumalta puhelin mahalle ja puhuin itsestäni äiskänä. Sekö se sitten on kun se kerran tuli noin spontaanisti? En ihan tiedä vielä. Mikään ei tunnu täydelliseltä ja tuntuu että aika hupenee vaikka pitäisi jo tietää.
 |
| Mamma ja Pappa. |
Oon myös lukenut ettei tällaisista kannata stressata koska lapsi ratkaisee sitten itse miten meitä kutsuu. Musta kuitenkin tuntuu että jos meillä on selvät sävelet jo valmiiksi ja kutsumme itseämme joillain termeillä alkaa lapsi myös käyttää niitä. Mutta jos aina puhuu itsestään minä-muodossa ja kutsuu lapsen edessä toista vanhempaa nimellä tai vaihtelevilla termeillä niin kai se lapsi sitten tilanteen ratkookin. Joten meidän ajatus on yrittää ratkaista tää jo lapsen puolesta, voin sitten kertoa viiden vuoden päästä miten kävi, vakiintuiko meidän nimitykset vai keksikö lapsi jotain muuta:)
 |
| Tuleva äiskäkö se siellä kirppiksellä vauvanvaatteita tonkii? |
Meillä käytiin läpi varmaan tismalleen samat vaihtoehdot mitä olit kirjoittanut, eikä sopivaa tuntunut löytyvän. Kätilö tiedusteli asiaa synnytyssalissa ja hieman ihmettelimme sitä, mutta vastaus annettiin ja syy kyselyyn selvisi myöhemmin: he alkoivat käyttää noita nimityksiä heti lapsen synnyttyä ja se tuntui kivalta :) Äiskä on tuntunut siitä hetkestä saakka ihan parhaalta nimitykseltä. Ollaan suhtauduttu asiaan niin, että kun itse tiedämme ja tunnemme että molemmat ovat yhtä paljon äitejä, niin kenenkään kyselyt tai ihmettelyt eivät sitä asiaa pysty horjuttamaan. Ja meillä on mennyt niin, että mitä kauemmin synnytyksestä on aikaa kulunut (nyt puolisen vuotta), niin ollaan jo itsekin vähän unohdettu että mistä se vauveli sitten loppujen lopuksi pihalle tuli :) Onnea teille odotukseen!
VastaaPoistaAi ku ihana! Olispa meilläkin tollanen kätilö ja systeemi! Ja toi on kyllä hyvä pitää mielessä aina että tärkeintä on se mitä me itse ajatellaan ja tunnetaan. Ja sehän tietysti on että ollaan tasavertaisia vanhempia, nimityksistä viis:)
PoistaMeillä äiti ja äiskä olivat vaihtoehdot. Kuukausi ennen synnytystä kysyin puolisoltani, haluaisiko hän äiti-nimityksen. Minä synnyttänyt olen siis äiskä. Muuten ok, mutta kuljen tällä hetkellä enemmän lapsen kanssa ja muut ihmiset automaattisesti puhuvat pojalle minusta äitinä.
VastaaPoistaToi onkin muuten hyvä pointti mitä ei tuu ajatelleeksi! Ja oikeastaan kohdistuu molempiin, kumpi ikinä onkaan lapsen kanssa liikkeellä on aina ulkopuolisille se äiti. En sitten tiedä aiheuttaako tollanen lapselle hämäännystä että miksi tuntemattomat sanoo nimet väärin? Me ei tiedetä vielä miten jaetaan kotiaika lapsen kanssa, tällä hetkellä näyttää että ollaan aluksi molemmat kotona, mutta kun imetys loppuu niin sittenhän kumpi vaan voi jäädä kotiäidiksi! Mutta toi nimitysasia kyllä pistää miettimään että pitäiskö molempien kuitenkin olla äitejä. Vaikeeta!
PoistaMulla kotona vanhemmat kulki omilla nimillään joten en tunne sitä yhtään oudoksi tai etäiseksi vaihtoehdoksi. Päinvastoin. Vanhempani tuntuvat normaaleilta kun eivät puhu itsestään kolmannessa persoonassa (Äiti menee nyt, Isä antaa nyt halin jne.). Ja olen kyllä aina tietänyt ketkä omat vanhempani ovat vaikka en ole heitä äidiksi ja isäksi kutsunutkaan.
VastaaPoistaNykyään on niin paljon erilaisia perheitä ja perhemuotoja ihan lähtien uusiperheistä joissa on useita vanhempia. Yllättävän hyvin ne tarhantädit on silloinkin tietoisia siitä millainen rooli kullakin aikuisella on lapsen elämässä. Kunhan lapsi tietää oman perheensä niin kyllä se kertoo sen myös eteenpäin. Näin ainakin haluan uskoa.
Ja mietin sitä että ymmärtääkö ne ulkopuoliset sitten kuitenkaan että äiskä ja äiti on eri ihmiset? Äiskähän on normaalisti äidin lempinimi. Se että on äiti ja äiskä tuskin ratkaisee sitä että lapsi selviäisi siitä että joutuu avamaan perhemuotoaan muille lapsille.
Keskusteltiin tästä asiasta kotona eilen illalla tämän sun postauksen innoittamana, eikä päästy kyllä yhtään eteenpäin. Tuntuisi hassulta ottaa itselle joku kutsumanimi joka ei tunnu omalta ihan vain sen takia että se on normi. Haluan silti uskoa että me vielä löydämme oman ratkaisumme. Ja niin varmasti se ratkaisu teillekin löytyy. Jollei muuten niin sitten viimeistään pikkukaverin suusta :) sieltä ne totuudet yleensä tulee :)
No kiva kuulla tollanenkin kokemus ettei nimillä kutsuminen välttämättä ole etäisen suhteen merkki! Ja tosta kolmannessa personaassa puhumisesta oon kyllä samaa mieltä että välillä käy vähän korvaan jos viedään ihan yli se. Toisaalta ollaan totuttu jo kissojen kanssa silleen puhumiseen:D Eikä se itseä häiritse. No sitä ei kyllä toisten kuullen tehdä, ihan privaatisti vaan! Että ehkä sitä ei tarttis lapsenkaan kanssa hirveesti viljellä julkisilla paikoilla. Eikä sitä "äitiä" ihan joka väliin tartte laittaa, vaan välillä voi puhua myös minä-muodossa. "Joo äiti laittaa sulle ruokaa, käyn vaan lämmittämässä sen". Joillain kuulee sen äidin seikkailevan monta kertaa samankin lauseen sisällä. Noh, saa nähdä miten käy!
PoistaUlkopuoliset ei varmastikaan joo hahmota että äiti ja äiskä on eri ihmiset, mutta oma lähipiiri ja lapsi sen tietysti tietäisi. Ja lapsi puhuessaan kummasta vaan saa välitettyä sentään viestin kuulijalle siitä että nyt puhutaan vanhemmasta. Mutta ehkä se sen verran joutuu kuitenkin avaamaan että "mun toinen äiti". Sitä jotenkin vaan takertuu kaikkiin normeihin helpommin kun haluaa ettei kaikki olis niin "erilaista". Vaikka eihän näin todellakaan tarttis olla. Perheitä tosiaan on nykyään niin monenmuotoisia ja onneksi ihmiset ainakin toivottavasti alkaa pikkuhiljaa sen älyämään.
Kamalan vaikeeta kyllä! Kenties molempien pitäis olla äitejä yleisesti, mutta kummallekin oma erillinen nimitys, kuten mama ja mami, joita lapsi voi käyttää kun haluaa kiinnittää juuri tietyn äidin huomion:D