sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Seitsemäs kuukausi. Pohdintaa nimistä ja kummeista.

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään ihmeempiä kuin vatsan kasvattelua, ja sitä totisesti on tapahtunutkin. Ihmiset luulee että laskettu aika on jo ihan kuukauden sisällä vatsan kokoa katsellessaan! Edelleenkin siis mennään kuukausi edellä viime raskauden kokoon verrattuna. Koko tietysti on alkanut aiheuttaa pientä haastetta arkeen: kyykkyyn meneminen on vaikeaa kun vatsa on tiellä, kävely on vaivalloisempaa eikä istuessa meinaa saada hyvää asentoa. A on jäänyt kesälomalle, jota seuraa äitiysloma. Sentään saa kärvistellä kotona!

Pikku pulla riehuu ja remuaa yksiössään minkä ehtii, liikkeet alkaa olla sen verran vahvoja että herättävät yölläkin. Se hauska puoli voimakkaana tuntuvassa liikuskelussa on, että sitä on mukava tunnustella näin ulkopuolelta! Nyt pystyy jo selkeästi erottamaan miten päin vauva vatsassa köllöttelee. Tänään sillä tuli ekaa kertaa hikka. Saas nähdä tuleeko siitä samanlainen kuin L:stä joka hikkaili raskauden lopussa monesti päivässä. Odotus-sovellusten mukaan pituutta pitäisi olla n. 38 cm ja painoa 1,4 kg. Eli kokoa alkaa olla!

A:n työkaverin vauvalle virkkaama söpö mustekala<3

Nyt kun kesä on tullut L on alkanut kyselemään syntyykö vauva pian. Sillä on tietysti jäänyt mieleen kun koko talvi ollaan puhuttu että kesällä syntyy. L odottaa edelleen tosi kovasti pikkusiskoa! Mekin odotetaan kovasti. Edelleenkään ei kovin paljoa ole ehtinyt raskauteen keskittyä ja se vaan etenee omalla painollaan huimaa vauhtia. A on alkanut vähän miettimään synnytystä ja ollaan myös puhuttu syntymän jälkeisistä tärkeistä asioista.

Eniten päänvaivaa on ehkä aiheuttanut kummien valinta. L:n kummit oli helpot valita, sillä A on lapsuudenystävänsä kanssa sopinut jo nuorena että ovat toistensa esikoisten kummeja. Ystävän lapsi päätti jo ekan luokan joten A pääsi kummiksi jo huomattavasti aiemmin, mutta selvää tietenkin oli että ystävä valitaan puolisonsa kanssa L:n kummiksi. Nyt tokan lapsen kanssa olisi kenties loogisinta että kummiksi tulisi mun lapsuudenystävä, jonka kanssa ollaan oltu aina ihan älyttömän läheiset. Mutta tää ystävä on ennen L:n syntymää tuonut ilmi ettei oikein usko siviilikummiuteen. Ei nykyään myöskään nähdä enää kamalan usein eikä ystävä ole oikein ollut "mukana" tässä raskaudessa. En tietenkään haluaisi pyytää ketään joka ei sitä tehtävää arvosta, vaikka toisaalta olisin halunnut ystäväni tehtävään. Voisin myös pyytää nuorinta veljeäni ja sen avovaimoa jotka on aina olleet tosi ihanasti läsnä L:n elämässä ja tulevat varmasti olemaan myös seuraavan lapsen. Mutta mulla on kolme muutakin veljeä, joten tuntuisi vähän loukkaavalta että vain yksi veljistä pääsisi kummiksi (vaikka muita en tapaakaan läheskään niin usein). Lisäksi harkinnassa on olleet oma kummipoikani ja A:n hyvä ystävä. Ongelma vaan on siinä että mun kummipoika on vasta 13, joten en tiedä miten se kummiuteen suhtautuisi ja sitä A:n ystävää ollaan viime aikoina ehditty nähdä aika harvoin. Se kyllä osaa olla lasten kanssa ja on mukava tyyppi noin muutenkin. Tällä hetkellä fiilis on aika sellainen että perutaan nimiäiset koska ei osata valita kummeja..

Toinen murheenkryyni on ollut nimen valinta. Meillähän on ollut tytölle nimi valittuna jo pari vuotta, mutta tietenkään se ei enää sellaisenaan vakuuttanut raskauden alettua. Kävi siis samoin kuin L:n nimen kanssa, josta oltiin vuosikaudet ihan varmoja kunnes raskausaikana se sitten vaihtuikin. Ennen rakenneultraa pähkäiltiin päämme puhki myös pojan nimeä, joka oli mun mielestä taas sen verran vaikea että pistin kaiken energiani alkuraskaudessa sen pohtimiseen. Ja sitten lopulta keksittiinkin aivan täydellinen nimi pojalle. Ajattelin ettei tytön nimi ole niin vaikea, joten sen voi sitten miettiä myöhemminkin. Tässä vaiheessa kun laskettuun aikaan on enää reilu 70 päivää jäljellä alkaa pienoinen stressin poikanen hiipiä mieleen. Etenkin meillä on toinen ja kolmas nimi olleet ongelmana, eka on edelleen sama kuin aiemmin on mietitty. Sen kanssa on kuitenkin ollut pientä epävarmuutta koska se on Suomessa tosi harvinainen nimi (vaikka muualla yleinen). Toiseksi nimeksi meillä yllättäen pomppasi nimi jota ei olla koskaan mietitty ja joka oli sitten tosi eri tyylinen kuin alkuperäiset toka ja kolmas nimi. Sitten ollaankin jouduttu miettimään sitä kolmatta että sopiiko se vai pitäisikö keksiä jotain muuta. Mikään muu ei tosin ole miellyttänyt ja sopinut kahteen aiempaan nimeen sekä sukunimeen. Tunnustan olevani aivan nimifriikki ja ehkä vähän ylianalysoinkin nimiä. Vaadin täydellisyyttä ja nimen pitää tuntua, ei ainoastaan olla ihan kiva. Teinistä asti joka sunnuntainen kohokohta on ollut Hesarin syntyneet-palsta. Mutta edes siitä ei ole nyt ollut mitään apua!

2 kommenttia :

  1. Ah, ihania ja niin vaikeita asioita <3 Kummius on hankala juttu, jos "niitä-oikeita" ei löydy tai on liian paljon. Rohkaisen olemaan miettimättä liikaa sitä miten aikuisten lähtökohdista joku saattaa loukkaantua tms. Musta perimmäinen tarkoitus on löytää lapselle luotettu, läheinen aikuinen. Parhaassa tapauksessa sellainen, jolle kerrotaan juttuja, joita äideille ei. Oikeessa oot, et se vaatisi läsnäolevan tai ainakin kiinnostuneen ja innostuneen aikuisen :)

    Ja nimen valinta se vasta vastuullinen onkin! Jotain, jota todennäköisesti kantaa elämänsä. Meilläkin panostettiin kaikkiin kolmeen etunimeen. On jotenkin sääli että toiset nimet jäävät arjessa paitsioon ja vain kutsumanimi saavuuttaa sen "nimen aseman".

    Onnea kummien ja nimien metsästykseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin toivotaan että kummeista tulisi niin läheisiä että niille voi puhua asioista joista vanhemmille ei. Siks just huolettaa sellaisten henkilöiden valinta jotka ei ole paljoa olleet nyt läsnä. Tietysti kummius voi lähentää ja saada kiinnostumaan raskaudestakin kun odotettava on itsellekin jotain spesiaalia. Mutta ennakkoon ei voi tietää miten kummit tehtävänsä ottavat joten vähän arpapeliähän tää on.

      Meillä on tällä hetkellä L:n koko nimi aika hyvin käytössä, se on itse oppinut kaikki kolme nimeä ja sukunimen ja tykkää esittäytyä kaikille jatkuvasti koko nimellään:D Lisäksi jos sille esim sanoo että olet ihana, se vastaa "en ole ihana vaan olen xxx" ja latelee nimensä koko komeudessaan:D Mutta oon samaa mieltä että kolmannet nimet on ihan oikeasti sitten aika olemattomassa käytössä vaikka ne on huolella valittuja ja tärkeitä!

      Poista

Blog Design by Get Polished