Laskettu aika

Tänään on siis 40+0 ja täällä sitä yhä haudotaan! Vaikka kaikki veikkaukset ja arviot neuvolassakin on olleet ettei näin pitkälle menis. Alkaahan se ehkä kevyesti turhauttaa vaikka aika rauhallisesti ollaankin onnistuttu ottamaan. Yllättävän rauhallisesti oikeastaan, koska ajattelin että tässä vaiheessa sitä ei muuta tee kuin hyppii seinille! Nyt se on sellaista vain osan aikaa:D Mutta maksimissaan pari viikkoa enää jäljellä, ei se paljon ole.

Ollaan yritetty koko viikko erilaisia vauvanhäätökeinoja. Yhtenä päivänä tehtiin kuuden tunnin suursiivous, A on rampannut meidän talon rappukäytävässä ylös ja alas ja ollaan myös esim tehty reippaita kävelylenkkejä. Täytyy sanoa että eilen ja tänään on ollut kyllä aika jännää. En tiedä johtuuko se vähän noista lenkeistäkin, mutta A:lla on ollut aika jatkuvalla syötöllä supistuksia aamusta alkaen ja ne on tulleet yhä kipeämmiksi. Muutenkin kaikkia uusia kipuja ollut ja tänään on ollut sellasia polttoja muutaman tunnin ajan. Toiveet on korkealla että tästä pian päästäis synnärille! Toivottavasti jo tänä viikonloppuna:)

Ei olla uskallettu oikein enää soitella tai lähetellä viestejä kenellekään kun ne heti luulee että synnytys on alkanut:D Yks ilta mun piti soittaa iskälle ja se vastas puhelimeen vaan "no nytkö mennään?!!" ja eilen kun A laittoi veljelleen hyvän matkan toivotukset tekstarilla sekin sanoi että oli sydän kurkussa että nytkö tuli uutisia:D Että ei tässä oikein uskalla laittaa ihmisille "vääriä hälytyksiä" :D No eipä mekään kyllä tässä oikein enää muuta tehdä kuin odotellaan. Koko ajan sellanen fiilis kuin sillon jos tietää että myöhemmin päivällä on lähtö johonkin kemuihin vaikka. Ei oikein pysty keskittymään mihinkään eikä asettumaan. Tässä on nyt tuntunut ettei oikein mitään oo tapahtunut eikä mitään oltais tehtykään.

Maanantaina oltiin neuvolassa käymässä ja hoitaja sanoi että vauva oli kiinnittynyt eli valmiina lähtöön! Sykkeet oli hyvät ja kasvua oli tapahtunut eli kaikki ihan normaalisti. Kysyttiin siltä pystyykö noilla joillain keinoilla indusoimaan supistuksia ja se nauroi ja sanoi että ei oikein tiedä onko niissä totuusperää mutta kuulemma "niin ne sanoo että toi Porthaninkadun mäki on synnytysmäki, sitä kun tamppaa ylös ja alas alkaa synnytys". No toi mäki on meidän kotimatkalla neuvolasta ja ollaan siitä nyt melkein päivittäin kävelty. Kalliossa muutenkin on tosi mäkistä että paljon on mäissä tepasteltu menemään.

Kävelyltä tänään.

Ollaan saatu uus sukupuoliveikkauskin, mun isältä. Tai ei ehkä niinkään veikkaus, se nimittäin näki unta että poika tulee. Se ei koskaan, ikinä, never ever, muista näkemiään unia mutta ennen mun syntymää se näki unen että tyttö tulee ja niin tulikin! Ja nyt näki unen että poika tulee, joten saas nähdä miten käy:D